Arkisista postauksista päästiin sitten UPK: n postauksen myötä hieman romantiikan makuun. UPK oli postaukseensa liittänyt kuvan, jossa rupikonna? suu leveässä virneessä piilotteli ruohikossa. Kuvan viereen ja alle oli hän sitten liittänyt salaperäisen tekstin, jonka tarkoituksena mitä ilmeisimmin oli herättää lukijoitten mielenkiinto asiaa kohtaan. Myös tunnisteiksi valitut sanat vihjaisivat, että nyt oli jotakin elämää suurempaa ilmestynyt UPK: n elämään (Kärpäsen huom!).

Kommenteista päätellen aika moni kiinnostuikin. Joillekin taisi asia olla jo ennestään tiedossa, mutta oli joukossa varmasti heitäkin, jotka ”kuulivat” siitä ensimmäistä kertaa. Joko oli nyt vakka kantensa löytänyt, tuumi varmaan monikin mielessään. Joku sen myös epäsuorasti ilmaisi ihastellen asiaa, ja jonkun mielestä alkoivat asiat näyttää kovin ”suhteellisilta”.

UPK paistatteli huomion keskipisteessä tyytyväisyyttään kehräten ja vetämättä edes hernettä nenäänsä, kun VRK alkoi epäillä, että noin suureen suuhun uppoaisi helposti vaikka millainen leipälapio. Hän ei suuttunut edes siitä, kun VRK, taas kerran kaikkitietävänä kertoi, mitä suuret ja turpeat huulet omistajastaan oikeasti kertoivat, naureskeli vain mokomille uskomuksille.

Mutta VRK ei niin vain antanut periksi. Paksut huulet kertoivat omaa kieltään, mutta samalla tavoin saattoi ohuthuulisen huulista lukea, millainen julmuri tuollaisen suun omistaja oikein olikaan, etenkin, jos ohuet huulet vielä levittäytyivät kovin laajalle. Kauneinta oli katsella pientä kirsikkaista japanilaistyylistä suppusuuta, oletettavasti varsinkin silloin, kun tuo suppusuu ymmärsi pitää suppunsa kiinni eikä päästänyt sieltä ulos mitään VRK: ä tai muitakaan kaksilahkeisia ärsyttäviä kommentteja (Kärpäsen huom!).

Esimerkkikin oli VRK: llä tuollaisesta suusta mainita. Luultavasti moni muukin lintukotolainen oli nuo VRK: n ylistämät huulet nähnyt, sillä paikka, jossa VRK kertoi sellaisiin ”törmänneensä”, oli yksi yhteisistä tapaamispaikoista. Kukaan ei kuitenkaan ilmoittautunut kyseisten huulten kantajaksi, joten tuo klassisen kaunis, vaalealla punalla korostettu suu hautautui historian hämärään, kuten niin moni muukin asia. KHÄ sentään yritti ylistää omaa suuvärkkiään kehumalla sen leveyttä ja muitakin ominaisuuksia, mutta ei saanut kannatusta asialleen muilta kuin UPK: lta, kuinkas muuten.

Siitäkö, vai mistä sitten mahtoi johtua, että KHÄ päätti postata sellaisen pläjäyksen, ettei taatusti jäisi vaille huomiota. Postauksessaan hän esitteli jonkin vanhan, maatalouteen liittyvän ”työkalun” ja kyseli, mikä se oikein mahtoi olla. Oikeasta narustapa vetäisi KHÄ, sillä postaus poiki lähes seitsemänkymmentä kommenttia, joista kylläkin kaksikymmentäkahdeksan oli KHÄ:n omia vastauksia arvailijoille.

Arvauksiin mahtui monenlaista ehdotusta, ja huumoriakin yritettiin sekaan viskuroida. Sekö, ettei itse pystynyt samanlaisiin humoristisiin argumentteihin, joita AMP tuntui heittelevän kehiin tuosta vaan vasemmalla kädellä saaden hameväen suorastaan hurmoksiin, sitten sai VRK:n niskavillat nousemaan pystyyn, kun hän asiasta aivan sivuun poiketen kävi ihmettelemään, miten ei vielä ollut ehtinyt tulla oikeata vastausta eräältä tietyltä suunnalta.

Tämä ”tietty suunta” ei tällä kertaa ollut vihjailuista moksiskaan. Liekö siihen taas osuutta niillä euforisilla tunnelmilla, joissa hän edelleen lomamatkan jälkitunnelmissa eleli (Kärpäsen tulkinta). Mutta VRK lisäsi vettä myllyyn aikomuksenaan ilmeisesti saada aikaan kunnon kähinä. ”Tietty suunta” oli jo vähällä langeta loveen, mutta KHÄ riensi paikalle pelastavana enkelinä ja johdatteli tukkanuottasille ryhtyjät perimmäisten kysymysten äärelle.

Hameväen ihailusta innostuneena alkoi AMP esittää yhä lennokkaampia ideoita. Ei malttanut VRK pysyä poissa tästäkään sanailusta, mutta jo sanavalinta osoitti, että nyt potutti ja lujaa. Suosikkileski ja tuolla tavalla nauroi ja tirskui kilpakosijan hifistelyille!

Mutta nyt palautti TiHe kaikki tirskujat ja tyhjän naurajat ruotuun. Oikea vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ja sai KHÄ: n hyrisemään tyytyväisyyttä. Toisin kuin VRK: n. Vieläkään ei malttanut hän jättää asiaa, vaan yritti vääntää oikeasta vastauksestakin jotain uusinnovatiivista keksintöä oman pellavamaansa tuotosten jälkipuintiin (Kärpäsen huom!).

Aikansa väännettyään sai kuin saikin asian kääntymään taas niihin samettisiin huuliin, joita edellistä postausta kommentoidessaan oli jäänyt kaipaamaan. Tällä kertaa nämä ihanuudet kuitenkin kuuluivat eläinmaailman samettiturvalle, jonka huulten hamuilua ja silkkistä kosketusta eivät mitkään naisenhuulet tulisi VRK: n muistoissa ikinä voittamaan.

Vaikka oikea vastaus oli jo saatu, päätti guru vielä kantaa kortensa kekoon kertomalla, mitä tuonnäköisellä laitteella hänen lapsuudessaan oli loukutettu. Gurun kommentti oli VRK: lle kuin olisi bensaa heitetty tuleen. Nyt pääsi hän taas loistamaan "ei googletetulla -tietämyksellään". Jopa naiset saattoivat hänen mielestään joskus tietää jotakin ilmeisesti ilman Googlen apua (Kärpäsen huom!). Sätkien pyörittäminen ei kuitenkaan oikein ottanut tulta, joten VRK: n oli kuitenkin jäätävä odottamaan aikoja parempia.

Sellaisia tulikin yllättävän pian. Oikean vastauksen antanut TiHe oli samalla kysynyt KHÄ: ltä tietoa eräästä toisesta vanhasta laitteesta. Kaiken muun historiallisen kahvimyllypyörityksen, separoinnin ja pellavan lihtauksen lomassa oli KHÄ tykkänään unohtanut siihen vastata, mutta nyt oli vastaamisen hetki koittanut. Totta mooses hän tiesi ainakin pääpiirteissään, mitä TiHe: n kyselemällä laitteella tehtiin.

Nyt sai myös VRK hetkensä. Kaikki kiinnostuneet ja nekin, joita ei asia erityisemmin kiinnostanut saivat nyt lukea pitkän, sekavan selonteon siitä, mitä kyseisellä laitteella oikein tehtiin. Selontekoa lukiessa tuli ainakin Kärpäselle taas kerran sellainen tunne, että ns. tietämystään osoittaakseen luetteli VRK peräjälkeen sanoja, jotka jollakin tapaa saattoivat asiaan liittyä. Mitään loogisuutta ei niissä tuntunut olevan, vaan esitystapa oli lähinnä ”tajunnanvirtamaista”. Jos noitten ohjeitten mukaan olisi pitänyt toimia, olisi ainakin Kärpäseltä mennyt sääri suuhun, niin maaseudun ja maatalon kasvatti kuin onkin.

Vielä palasi asiaan oikean vastauksen antanut TiHe. Hänkin selosti KHÄ: ltä kysymänsä laitteen käyttötapaa ja teki sen huomattavasti selkeämmällä tavalla kuin VRK. Myös VRK tuli vielä kommenttejaan selventämään kuin myös lisäämään omia kokemuksiaan TiHe: n esittämiin uusiin tietoihin.

Ja sai hän toki tällä kertaa, kuten usein muulloinkin sanoa sen kuuluisan ”viimeisen sanan”. Kärpäsen tulkinnan mukaan se johtui useasti siitä, että varsinaisesta asiasta oli edetty jo kovin kauaksi ja VRK: n toinen toistaan sekavammista tietopläjäyksistä  oli muiden kovin vaikea löytää sitä ”punaista lankaa”, jos sitä ylipäätään niissä edes oli, josta alkaa keriä juttua eteenpäin.