Kun anonyymi ritarinrääpäle oli ilmeisesti vihdoin saanut puhuttua suunsa puhtaaksi ja vielä varmemmaksi vakuudeksi kertoi nyt lopettavansa (niin kuin ei sitä muuten olisi huomattu: kärpäsen huom!) pöllähti paikalle myräkkä, joka jo pitemmän aikaa oli myrskynnyt luultavasti aivan toisissa vesilaseissa. Ainakaan ei kärpänen ollut aikoihin hänen tekstejään yhteisön sivuilla nähnyt, joskus sentään kommentteja.

Kommentti oli täynnä huutomerkkejä ja muutenkin, luultavasti tarkoituksella, hyvin epäselvä. Siinä oikein mainittiin, että jokainen sai tulkita kommentin haluamallaan tavalla. Kärpäsen mielestä huomautus oli melko turha. Niinhän joka tapauksessa tehtiin! Aivan kuin siihen nyt erillistä, kommentoijalta saatua lupaa olisi tarvittu! Joka tapauksessa kommentoija liputti kaikenkarvaisen sananvapauden puolesta oikein eläköön-huutojen säestyksellä.

Tässä kohtaa kärpänen kohottaa hiukan olemattomia kulmakarvojaan: mistäs päin nyt oikein myrskyää? Sillä aina ei ko. kommentoija ole kärpäsen mielestä yhtä suvaitsevainen ollut. No, kärpäsen muisti on tietysti rajallinen, joten voihan se muistaa väärinkin. Mutta tunnelmat ja vaikutelmat jäävät sille tarkoin mieleen, ja niihin se nytkin perustaa edellisen väitteensä.

Sitten oli vuorossa taas tulenkajo, joka yllättäen puolustikin anonyymiutta. Hänen mielestään se oli tietoinen valinta, johon kenelläkään ei pitäisi olla huomauttamista. Eihän oikeassa elämässäkään kaikkien nimiä tiedetty eikä kyselty.

Seurasi pieni heitto tarkkaan osoitteeseen. Kommentoijaa tuntui ottavan pattiin asia, josta kärpänenkin aiemmin jo mainitsi. Joku yhteisössä oli niin hyvä ihmistuntija, että oli aina tuntevinaan ja tietävinään, kuka milloinkin anonyymiuden taakse kätkeytyi. Taito sekin, liekö sitten kuinkakin tarpeellinen ja hyödyllinen!

Myös tämä kommentoija oli sananvapauden puolesta puhuja ja muisti varsinaisen asiankin, joka monelta oli tainnut jo tykkänään unohtua: tekijänoikeudet!

Ja kun yksi ”ydinryhmäläinen” oli taas rohjennut suunsa avata hiukan tulenaralla maaperällä, uskaltautui myös aina varovainen ja sanansa tarkkaan asetteleva ”äiti maa” olemaan samaa mieltä asiasta: olihan selusta nyt turvattu. Jokainen sai esiintyä kommenteissaan miten tahtoi. Jos vaikka kuvansa tahtoi vakuudeksi asiasta mukaan liittää, niin siitä vaan. Mutta asiassa piti pysyä! ”Asian sivuun siirtyminen ei tee tehtyä tekemättömäksi.”

Nyt kärpästä taas naurattaa. Muutamaa kommenttia aikaisemmin on änkyräanonyymi, tuulimyllyjen kanssa taistoa käyvä ritarinrääpäle sanonut juuri samaa. Ehkei nyt aivan yhtä hienoin sanakääntein tai virheettömästi, mutta asia oli sama eikä sen sisällöstä tarvinnut kenenkään arvailla, mitä sillä kenties tarkoitettiin. Silloin ei ”äiti maa” ollut virtuaalisia korviaan lotkauttanutkaan, saati virtuaalikynäänsä heilauttanut, eipä tietenkään.

Mitä se tarkalle lukijalle kertoo? Ainakin sen, että vaikka muuta väitti, suhtautui ko. kommentoija anonyymeihin sittenkin varsin penseästi. Jos heidän suustaan pääsi ”totuus”, jolla tässä tarkoitetaan mielipidettä, jonka ”äiti maakin” olisi voinut allekirjoittaa, ei hän sitä allekirjoittanut syystä, että se tuli väärältä suunnalta. Vähääkään myönteinen kannanotto kun olisi saatettu tulkita vihollisleiriin siirtymiseksi.

Jos taas joku omasta porukasta, parhaassa tapauksessa tietysti admin, sanoi jotain saman suuntaista, oli ”äiti maa” sitä heti ”komppaamassa”, niin että sivullistenkin korvissa soi. Tyttömäisten hihittelyjen saattelemana ”totuus” tuotiin julki kaikkien, tai ainakin suurimman osan hyväksymällä tavalla. Poissa oli kaikki rahvaanomaisuus, ja hienotunteisuuden ja hyvien tapojen vieno tuoksu leijui kommentin yllä kuin paraskin parfyymi.