Susi sai lopulta rasvaisen ja oletettavasti ravintopitoisen ateriansa kutakuinkin nautittua. Nyt ilmeni Sudessa vielä säästäväinen piirrekin. Tähteeksi jääneen ruuan halusi Susi pakattavan mukaansa. Ajatus oli Punahilkan mielestä järkevä, niin hän itsekin olisi tehnyt, mutta hiukan kyllä ihmetytti se, milloin Susi ruuan lopun aikoi nauttia. Hänhän asui hotellissa, jossa kylmäsäilytystilat tunnetusti ovat olemattomat. Tuskinpa Susi hotellin runsasta ja monipuolista aamupalaakaan väliin jättäisi, joten vähissä olivat ruuanloppujen hyödyntämismahdollisuudet. Tämäkään asia ei kuitenkaan Punahilkalle kuulunut edes ruuanmurusen vertaa, joten hän piti ajatuksensa omana tietonaan.

Suden lopetettua ateriansa ja saatua ruokapaketin eteensä heräsi kysymys, vieläkö nämä kaksi halusivat viettää aikaa toistensa seurassa. Kummallakaan ei ollut mitään sitä vastaan, ja niinpä lähdettiin pienelle kävelylle kauniiseen rantapuistoon. Siinä samalla haasteltiin kaikenlaista ja tutustuttiin tätä kautta toisen persoonaan.

Sitten Susi kutsui Punahilkan vierailulle hotellihuoneeseensa Punahilkan muistin mukaan niillä tavanomaisilla selityksillä musiikin kuuntelusta ja viinin maistelusta. Punahilkka lupasi lähteä, jos saisi kyydin takaisin kotiin silloin, kun halusi. Tähän Susi suostui, ja koska Punahilkka ei ollut mikään arkajalka, niin sitten lähdettiin.

Ilta kului rattoisasti jutustellen. Kun Punahilkka sitten ilmoitti, että hänen nukkumaanmenoaikansa oli käsillä, Susi kiltisti kyyditsi hänet kotiin. Ei tosin aivan kotiovelle asti, sillä Punahilkan pyörä oli jäänyt telineeseen kaupungille, kun kauempana sijaitsevaan hotelliin oli lähdetty iltaa viettämään. Yöksi ei Punahilkka sitä sinne halunnut varkaitten pelossa jättää, eikä hänellä myöskään ollut haluja kertoa Sudelle tarkkaa osoitettaan. Kaikenlaisia susia kun oli aina liikkeellä.

Koska lukijoita kuitenkin kiinnostaa, eikö mitään muuta muka tapahtunut suljettujen ovien takana, raottaa Punahilkka sen verran salaperäisyyden verhoa, että kertoo muutamia suukkoja vaihdetun Punahilkan ja Suden välillä. Punahilkan suuteluhalut loppuivat kuitenkin kuin seinään, kun Susi ilmoitti aikovansa opettaa hänet suutelemaan! Vai sillä tavalla, tuumi Punahilkka. Ei hänen suutelutaitojaan ennen ollut moitittu, ja testaajia sentään oli ollut toinenkin mokoma!!!!!! Mikä suutelumestari tämä susi kuvitteli olevansa, vai oliko taas yksi niistä, jotka heti halusivat ruveta muokkaamaan Punahilkkaa mieleisekseen. Se ei kuuna kullan valkeana tulisi onnistumaan, ja sen Punahilkka ilmoittikin Sudelle selvin sanoin.

Vielä ennen hiukan nihkeitä hyvästejä Susi antoi Punahilkalle kaksi itse tekemäänsä cd-levyä, jotta Punahilkka nyt saisi oikein levyltä kuunnella Suden joikhaamista. Tuntui tällä Sudella olevan itserakkaus huipussaan, tuumi Punahilkka ja tunsi luissaan, ettei enempää moisesta laulajasudesta kuulisi.

Mutta kuinkas sitten kävikään?