Vuosi eteni hiljalleen kohti loppua. Koska vuoden loppuun osuu kaksikin isoa juhlakautta, taisi se näkyä myös lintukodon postausten määrässä. Ne olivat kovasti vähenemään päin. Tässäkin oli eroa aikaisempiin vuosiin, jolloin jokainen mahdollinen juhlantynkä jo hyvissä ajoin etukäteen, itse taphtumahetkellä ja vielä hyvän aikaa jälkeenpäin oli ympätty täyteen toivotuksia ja tervehdyksiä sekä niihin vastaamisia kiittelyin ja kumarruksin.

Ei silloin valiteltu kiireitä ja touhuja, joita lähestyvät juhlat aiheuttivat itse kullekin, vaan jokaisessa liikenevässä rakosessa istahdettiin koneen ääreen lähettämään virtuaalisia terveisiä muille koneittensa ääressä istuville ja oltiin olevinaan niin suurta yhteistä perhettä kuin olla taitaa. Samaa hiipumista oli Kärpänen ollut huomaavinaan jo useamman viikon ajan. Edellisviikolla oli postauksia ollut vain neljä, nyt sentään kuusi.

Uuden viikon postailut aloitti RR heti sunnuntaina aamupäivällä. Hänelle oli jäänyt muistin syrjälle AVK: n postaus, jossa virtuaalisin keinoin yritettiin juhlan työtaakkaa vähentää, jopa suoranaisesti poistaa. Sitä hän oli itsekin kommentoinut ja nyt palasi hän vielä samaan aiheeseen oman postauksen voimin.

Erityisesti gurun kommentti oli jollakin lailla jäänyt vaivaamaan, ja niinpä hän oli etsiskellyt vanhan suomalaisen ko juhlaan liittyvän laulun, jossa samaa huolista vapaata juhla-aikaa toivottiin ja toivoteltiin kaikelle kansalle. Osattiin sitä siis jo silloin, ennen kuin virtuaalisuudesta oli kuultu halaistua sanaakaan, siirtää raskaat ja painavat asiat syrjemmälle ainakin juhlan ajaksi ja viettää juhlaa iloiten ja huolista vapaana.

RR: n juhlanvieton ohjenuoraksi postaama vanha laulu sai varauksettoman kannatuksen niiltä muutamalta, jotka kirjoitusta kommentoivat. Kaikki eivät kylläkään olleet aivan varmoja siitä, että he sanasta sanaan ohjetta noudattaisivat. Mutta parastahan olikin se, että jokainen sai siitä valita itselleen mieleisimmät ja osuvimmat elementit.

Kun arki alkoi, pöllähti myös KHÄ estradille. Hänhän pyrki tulemaan sinne aina hyvin näyttävästi  ja torvet soiden, eikä tehnyt poikkeusta tämäkään saapuminen. Postauksessa huomio kiinnittyi aluksi isohkoon kuva-aiheeseen, vaikkei se aivan postauksen ylälaidassa ollutkaan.

Kun kuvaa tiiraili tarkemmin, havaitsi sen olevan postikortti, jossa talvisen kuva-aiheen päälle oli lätkäisty erään juhlaherkun teko-ohje eli resepti. Kaiken lisäksi otsikossa vielä mainittiin, että tämä ei ollutkaan minkä tahansa mutrusuun leivonnainen, vaan tämän kakun pyöräyttäjä olisi herttainen ja punaposkinen vanhan ajan mamselli (Kärpäsen huom!).

Itse ohje leivonnaiseen tarvittavine aineksineen oli kirjoitettu melko pienellä präntillä, mutta kuvaa klikkaamalla sai sitä hiukan suurennettua, ja jopa Kärpänen verkkosilmineen sai siitä jotenkin selvää. Se muljauttelikin silmiään useampaan otteeseen ohjeen päällä sitä tavaillen, mutta sitten sen huomion vei alempana postauksessa oleva toinen kuva, joka esitti jotakin tummanpuhuvaa möykkyä. Mikä ihme se oikein oli?

Tarkemmin kuvaa tutkimalla ja silmiään taas suuntaan jos toiseen pyörittelemällä sille vihdoin selvisi, että alemmassa kuvassa oli kortin ohjeilla leivottu leivonnainen. Ihan äkkipäätään ei asiaa ehkä olisi ainakaan Kärpänen oivaltanut, sillä niin tummasävyinen oli kakku ja kuvakulmakin sellainen, että vaikka mitä muutakin olisi mieleen voinut juolahtaa.

Mutta kakku se oli, ei siitä mihinkään päässyt. Se selvisi viimeistään siinä vaiheessa, kun kelasi näyttöruutua alkuun ja luki postauksen aloittavan tekstin. Siinä selitettiin juurta jaksain, niin kuin tietysti kuuluukin, kuka kortin oli piirtänyt, kuka reseptin kirjoittanut, ja miten koko komeus oli joutunut KHÄ: n jalkaparien syleilyyn. Ja jottei koko juhla menisi pelkäksi kakun mutusteluksi, oli postaukseen lätkäisty vielä se pakollinen video, jota ilman muutamat eivät kerta kaikkiaan tuntuneet osaavan sanoa yhtään mitään.

AVK oli postannut edellisellä viikolla, miten kaikesta tulevaan juhlaan liittyvästä stressistä helposti pääsi eroon. Hän ilmeisesti eli kuten opetti, sillä jo varttitunnin päästä oli hän heristämässä sormeaan mokomalle hössöttäjälle. Siitä voisi päätellä, ettei AVK ainakaan rätti kourassa pyörinyt enää näin myöhään illalla, vaan tunnelmaan sopivaa musiikkia kuunnellen siemaili kuumaa juomaa villasukkiin verhotut jalat pöydän reunalle nostettuina.

AVK: n ”moitteet” eivät KHÄ: ä kuitenkaan lannistaneet, ja kun seuraava kommentoija maisteli onnellisena ja tyytyväisenä tätä virtuaalikakkua, unohti hän tykkänään mokomat ilonpilaajat ja keskittyi suklaan syömiseen. Innostus vain lisääntyi, kun ystävä itäisistä maakunnista uhkasi pistää paremmaksi ja pyöräyttää samanlaisen kakkusen viikonloppuna. Ohjeeksi ystävä sai, että suklaata kannatti varata reilut määrät, se kun oli kovin hupenevaa sorttia.

Seuraavaksi kakkua maistelemaan tullut VL ihmetteli hänkin hiukan leivonnaisen mustanpuhuvaa ulkomuotoa. Resepti oli tuttuakin tutumpi, mutta suklaaversiona uusi tuttavuus. Suklaata oli tainnut sulaa kakun syövereihin useampikin levy. Siitä ei KHÄ sanonut sen enempää, mutta paljasti, että paistamisen kanssa oli ollut hiukan ongelmia. Tummapaahtoinen oli tullut tällä kertaa. Mitä reseptiin tuli, niin varmasti oli kakku tuttu monille. Hyvää hyvyyttään oli KHÄ nyt laitellut sen esille, jotta mahdollisimman moni voisi kokeilla leipurintaitojaan sen kimpussa.

RR: lle maistui kakku myös. Mutta vielä suunmukaisempi olisi ollut kakku, joka runsaasti olisi kostutettu päältä ja sisältä sisikuntaa lämmittävällä ruskealla nesteellä. Sellainenkin ohje oli KHÄ: n silmien editse vilahtanut. Periaatteessa sama oli leivonnainen, suklaan tilalla vain mainittu neste tai muu vastaava aines.

AMP: aa eivät kakut ja leivonnaiset kiinnostaneet. Hän oli klikannut auki videon, jonka KHÄ oli liittänyt postaukseensa. Olipa juhlaan sopivaa, oli totisesti, kuului kommentti. KHÄ alkoi kuin anteeksipyydellen selitellä valintojaan, mikä Kärpäsen mielestä on aivan turhaa, jopa typerää. Valittu mikä valittu, sanottu mikä sanottu, annettu mikä tarittu ja sillä siisti! Kuulijan ja kokijan vastuulla on ymmärtää tai olla ymmärtämättä, loukkaantua tai olla samaa mieltä ja ottaa vastaan tai kieltäytyä.