Luettuaan viestin vielä kertaalleen läpi sinkosi Pekka sen bittiavaruuteen. Pallo oli nyt Sirkalla. Toivottavasti tämä ottaisi sen vastaan ja aikansa sillä pompoteltuaan lähettäisi sen taas takaisin Pekalle. Mutta nyt ei auttanut muu kuin odottaa Sirkan reaktioita ja mahdollista vastausta. Sitä odotellessaan pistäytyi Pekka kioskilla ja hankki prepaid-liittymän. Sillä hän sitten ottaisi Sirkkaan yhteyttä, jos tämä ensin lähettäisi hänelle oman puhelinnumeronsa.

Ilta oli jo pitkällä, kun Pekka vielä ennen nukkumaan menoa päätti piipahtaa tarkistamassa, josko Sirkalta olisi tullut postia. Sydän oli hypätä kurkkuun, kun hän havaitsi postia tulleen. Sen enempiä aikailematta Pekka klikkasi viestin auki. Sirkan kirje oli pitkä. Pekka lukaisi sen ensin päällisin puolin läpi etsien sieltä tietoa Sirkan haluista tavata tulevana viikonloppuna. Myös mahdollista puhelinnumeroa hän etsi. Se löytyikin aivan viestin lopusta. Pekka oli täpinöissään.

Sitten hän alkoi lukea viestiä alusta oikein ajatuksen kanssa. Sirkka vaikutti kovin iloiselta Pekan yhteydenotosta. Tuleva viikonloppu sopisi hänellekin oikein hyvin tapaamisajankohdaksi. Sitä ennen olisi tietysti tarpeen jutella puhelimessa, jotta selviäisi, vieläkö tapaamishaluja oli puolin tai toisin. Sirkalle sopi hyvin myös se, että Pekka soittaisi hänelle.

Puhelinnumero oli viestin lopussa. Enää tänä iltana ei Sirkka kuitenkaan halunnut jutella puhelimessa ventovieraan ihmisen kanssa. Aamulla oli aikainen nousu töihin ja unta olisi saatava normaaliin tapaan. Aivan vieraaseen ihmiseen tutustuminen saisi adrenaliinitason kuitenkin nousemaan pilviin, ja unta olisi silloin turha odottaa. Mutta Pekkahan olikin luvannut soittaa vasta huomenna, joten siitä asiasta ei tarvinnut kantaa huolta.

Kirje loppui iloisissa odotuksen tunnelmissa…