Tähän asti on tytöllä ainaki menny hyvin. Alakukoe ei vissiin kovin häävisti menny kaikilta osin, mutta haastatteluun tyttö pääsi. Se oli mun mielestä jo puoli voittoa, ku hakijoita on ollu 400. Nysse jo istuu junassa kotiinpäin tulossa, ja ihan kohta pitäs tulla tieto, onko se valittu siihen hommaan.

Musta tuntuu, ettei se ihan mahottoman pettyny oo, vaikkei tuliskaan valituks. Mieluummin se vissiin haluais päästä siihen toiseen hommaan, johon sitä huomenissa haastatellaan isolla kirkolla. Palakka siinä olis huonompi, mutta se kestäs puoli vuotta, ku tämänpäivänen on vaan pelekkä kolomen kuukauven kesätyö. Ja tämänpäiväsestä hommasta sillä on jo kokemusta, mutta huomisen homma olis ihan uutta ja erilaista, vaikka samaa alaa periaatteessa onki.

Mulle on sama, mihin pääsöö ja minkä valihtoo, jos niin hyvä tuuri kävis, että sattus molempiin pääsemään. Pääasia, että ite on tyytyväinen valintoihisa. Ja eihän se oo kirkossa kuulutettu, että pääsöö kumpaankaan. Aina voi olla joku vielä sopivampi tarjokas sakissa mukana, ku hakijoita kumminki joka paikkaan on ihan tuhottomasti.

Tytöllä on kyllä tähän asti ollu mahottoman hyvä tuuri niin työ- ku opiskelupaikkojenkin kans. Tai ei se varmaan pelekkää tuuria oo. Se on lahajakas, sitkeä, yritteliäs ja periksantamaton, ja sillä on aina monta suunnitelmaa mielessä siltä varalta, että yks tie katkeaa. Työpaikkojaki se hakoo aina, ku joku kiinnostava sattuu silimiin osumaan. Useimmista ei kuulu mitään, mutta eipä vaan oo yhtenäkään kesänä jääny tyttö iliman kesätyöpaikkaa. Kaiken lisäks kaikki työpaikat on ollu eri aloilta, niin että työkokemusta on karttunu monenlaisesta hommasta. Se on mun mielestä iso asia. Ainaki tuloo tietämään, mitä hommaa ei missään nimessä halua vakituiseks työkseen tehä.

Nyt tuli tytöltä tekstari. Tällä kertaa ei ovet auennu. Kokeneemmat meni eelle, oli sanottu. Onneks on se huominen koitos vielä. Vaikka ei siitäkään varma voi olla, ennen ku haastattelu on ohi, mutta mitään ei ainakaan saa, jos ei mitään yritä.

Mää lupasin paistaa lättyjä, ku tyttö tuloo kotiin. Siinä lättyjä poskeen pistäissä se pienonen apeus viimestään häviää, luulen ma. Huomenna on eessä uuvet haasteet. Menneessä ei kannata ruveta piehtaroimaan, vaan on katottava kohti uutta ja tulevaa. Niin mää oon aina sanonu, ja se pitää paikkasa kaikissa asioissa!