Mää sovin jo eilen mun ystävättären kans, että tänään heti aamusta mennään uimahalliin vesijuoksua harrastamaan. Me on ny yritetty kiinnittää huomiota tähän ruumiinkulttuuriinki ihan urakalla ja aika hyvällä menestyksellä, se on sanottava. Uimahalli aukeaa kymmeneltä, ja heti sillon piti meijän olla ovenrivassa kiinni. Siihen kahtoen mää sitte touhusin kaikenlaista aamuvarasesta alakaen.

Heti ku nousin, tempasin lakanat sängystä ja tuikkasin ne pesukoneeseen. On niin mukava sitte illalla saunapuhtosena kellahtaa puhtaisiin lakanoihin, näin tuumailin. Oli kumminki vielä niin aikanen, etten kehannu laittaa pesukonetta päälle, ku sen ääni muuten hilijasessa talossa kuulus varmaan jokahisen korviin. Mutta ei mulla ollu mikään kiire, niin että pyykinpesu jouti kyllä vähä oottaa, että talo alakais olla hereillä.

Seuraavaks mää alon laitella ruokaa. Taisin joku päivä sitte uhata tekeväni makaroonilootaa ja laittavani siihen sitä tomaattichutnia, jota mulle tuli aikamoinen annos. Nyt päätin uhkaukseni toteuttaa. Mulla sattu olemaan keittojuureksia. Ne mää pilikon ja pistin kiehumaan makaroonien kans samaan kattilaan ja heitin vähä karkeaa merisuolaa sekaan. En keittäny niitä kovin pehemeiks, ku ne kumminki vielä sais olla hyvän aikaa uunissa.

Ku mää en syö lihaa, niin jotain proteiinipuolta pitäs kumminki saaha. Herkkusienet sai ajaa sen asian. Ne mää kans pienin ja heitin pannulle sipulien sekaan. Rasvaa en laittanu yhtään. Sienistä tuli sen verran nestettä, että sipulitki pehemeni siinä samalla. Sitte vaan koko roska isoon kippoon ja vähä hämmentämistä. Niin, ja nyt mää huitasin sen mausteisen chutnin joukon jatkoks. Ku huttu oli sopivasti sekottunu, kaasin sen isoon vuokaan.

Enää puuttu munamaito. Päätin kokeilla, millasta munamaitoa saisin soijajauhosta, jota kerran jo käyttelin puuronpohojana. Ohojeista en välittäny tuon taivaallista, sekottelin vaan mielestäni sopivan määrän jauhoja ja vettä. Hyvin tuntu jauho sekottuvan kylymäänki veteen. Sekaan laiton kaks kananmunaa, suolaa, karria, raejuuston lopun, filadelfiajuustoa, kermaviiliä ja vielä kermaaki. Nestettä tuli aika palijo. Kaasin sitä makaroonien päälle niin palijo ku vuokaan mahtu, mutta vielä sitä jäi yliki. Aattelin käyttää sen myöhemmin, ku vaan keksisin mihin.

Lopuks mää vielä raaston punaleimasta emmentalia pikkusen jämäpalan lootan päälle. Tyttö on jostain, kirpparilta varmaan hommannu semmosen pienen pyöritettävän raastimen. Se on vähä niin ku mylly. Sillä saa tosi hienoa raastetta, ja se on kätevä käyttää. Ei tartte pelätä, että raastaa sormenpäitään sekaan. Raasteet, siis juustosellaiset levittelin tasasesti makaroonien päälle ja niin oli loota paistamista vaille valamis. Aattelin paistaa sen sitte, ku tuun uimahallista.

Siinä mun touhutessa ystävätär laitto viestin, ettei kykenekään lähtemään. Päätä pakotti. Reissu pitäs perua. Sovittiin, että mennään huomenissa. Mulla oli asiat siinä mallissa, että ruoka oli melekeen valamista, pyykit pesty ja viety alakertaan kuivamaan. Kassiki uimareissua varte oli pakattu jo. Niin, ja ne puhtaat lakanat mää vaihtasin sänkyyn, ku ne olis kuivanu. Mun pitäs varmaan sitte käyvä illalla suihkussa, ku en halua mennä puhtaaseen sänkyyn ”likasena”.

Sillon mulle pällähti päähän, että mun päätä ei särkeny. Tai oli sitä särkeny, ku mää heräsin, mutta nappi kielen alle ja kipotus oli kohta muisto vaan. Ku mun päätä ei kerran pakottanu ees liika järki, mää päätin, ettei mun uimareissu tähän vastoinkäymiseen kaavu. Mää lähen yksin, ja ku vielä mennään huomenna yhessä, niin siinäpä sitä jo onki vesijuoksua yhelle viikonlopulle.

Niin kans tapahtu. Juoksentelin altaassa pikkusen vähemmän aikaa, ku olisin ollu, jos oltas oltu yhessä, mutta aika kauan kumminki. Kaiken lisäks olin tullu pyörällä, niin että siinäki sain liikuntaa. Altaassa lilluttelun jäläkeen polokasin takasi kotiin ja sisälle päästyäni pistin makaroonilootan uuniin.

Kohta alako taivaalliset tuoksut leijalla mun nenään. Mulla oliki jo melekonen näläkä. Innolla ootin, millon pääsen maistamaan sapuskaa. Aikanaan se valamistu ja hyvältä maistu. Ihimeen kuivaa siitä tuli, vaikka sitä munamaitoa oli niin palijo. Kai ne muut ainekset imi sen nesteen ihteesä. Päältäpäin se tuli kauniin ruskea. Oikeen oli onnistunu kokeilu niin ulukonäöllisesti ku makuelämyksenäki.

Ja ku mää en ikään osaa tehä mitään ruokaa vaan pientä annosta, niin voi olla, että mää saan syyvä tätä sekotusta ainaki viikon päivät. Onneks tyttö on tulossa Suomeen. Se saa auttaa mua syömisessä. Ja voishan sille päätautiselleki viijä huomenna maistiaiset. Vaikka se voi kuulemma jo palijo paremmin.

Lopun munamaijon mää käytin kukkakaalikratiiniin. Kukkakaali on ollu mun herkkua ihan lapsesta asti vaikka millä lailla laitettuna, ja ny mää laiton sitä näin. Se sopii ihan hyvin syötäväks tuon makaroonilootan kans tai vaikka sellasenaan.

Kirijotinko mää muuten joskus, että mitään ruokaplokia en kyllä ala pitää? No, en alakaan! Mutta ohan ihimisen syötävä!