Vaikka seksipuoli Pirkon kanssa pelasi Mikon sanojen mukaan loistavasti, ei Mikko siltikään ollut tyytyväinen. Häntä alkoi pelottaa Pirkon mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus. Pirkko osasi käyttää myös aseita, eikä sekään seikka ainakaan lievittänyt Mikon pelkoa.

Pirkko oli varma, että hänestä ja Mikosta tulee pari. Mikko oli siitä asiasta täysin toista mieltä, mutta ei kyennyt sitä Pirkolle suoraan kertomaan, vaan teki epämääräisiä lupauksia ja odotti, että asia ratkeaisi jotenkin itsestään.

Pirkko opiskeli viikot toisella paikkakunnalla ja tuli aina viikonloppuisin Mikon luo. Silloin lempi leiskui, ja kaikki oli ainakin olevinaan hyvin. Mutta viikolla, kun Pirkko oli poissa, lähti Mikko usein lähikaupunkiin ravintolaan tanssimaan. Sieltä hän haeskeli naisseuraa, joko väliaikaista tai kukaties ihan vakituistakin.

Eräänä marraskuisena räntäsateisena iltana oli Mikko taas tullut sekahakutansseihin. Silloin häntä tuli hakemaan tanssilattialle Soile, nuori opiskelijatyttö. Oikeastaan Soile oli ihan samanikäinen kuin Pirkko, mutta lähes tämän vastakohta vähän joka asiassa ulkonäköä myöten. Pirkko oli pitkä ja tummatukkainen, Soile taas pienikokoinen vaaleaverikkö. Siinä sitä sitten tanssittiin puolin ja toisin tanssiin hakien. Soile ihastui Mikkoon oitis, ja kun ilta alkoi kallistua yöksi, lähtivät Soile ja Mikko yhdessä ravintolasta Mikon kotiin.

Soile luuli Mikkoa täysin vapaaksi mieheksi, sillä kysymyksiin oliko Mikko naimisissa tai kihloissa tämä vastasi kieltävästi. Sitä ei Soile huomannut kysyä, mahtoiko Mikko seurustella, eikä tämä sitä tietenkään itse mennyt kertomaan. Ja niin luuli Soile hyväuskoisena nyt vapaan, mukavan ja rehellisen miehen löytäneensä.

Mikko alkoi taas leikkiä tulella. Viikolla hän tapasi Soilea ja viikonloppuisin Pirkkoa. Kummallekaan ei hän kertonut toisesta mitään. Mutta Soile ei ollut mikään tyhmä tyttö. Mikon luona käydessään pani hän merkille toisen hammasharjan ja joitain muitakin asioita, jotka kertoivat selvää kieltä siitä, että Mikon taloudessa hääräsi naisihminen ainakin ajoittain.

Vielä ei Soile kuitenkaan pannut Mikkoa tilille asiasta. Hän päätti seurailla tilannetta jonkin aikaa. Epäilykset saivat vahvistusta, kun Soile kerran soitti Mikolle viikonloppuna. Mikko kyllä vastasi puhelimeen, mutta oli kovin vaivautunut puheissaan. Mutta ei kulunut enää kauaakaan, kun asia selvisi.

Soile oli eräänä iltapäivänä kaupungilla kävelemässä. Silloin häntä vastaan käveli Mikko Pirkko käsikynkässään. Soile seisahtui niille jalansijoilleen ja jäi lähes suu auki tuijottamaan pariskuntaa. Mikko sen sijaan ei edes huomannut tai ollut huomaavinaan Soilea, vaan käveli katse muualle käännettynä tämän ohi.

Pettymys ja petetyksi tulemisen tunne kaihersi Soilen mieltä. Hän kirjoitti Mikolle kirjeen, jossa kertoi nähneensä tämän toisen naisen seurassa. Lisäksi hän moitti Mikkoa siitä, ettei tämä silloin ensimmäisenä iltana ollut kertonut mitään seurustelustaan ja Pirkon olemassaolosta, vaan Soilen mielestä salannut asian. Jos Soile olisi tiennyt Pirkosta, olisi hänellä ollut mahdollisuus valita, lähteekö lainkaan Mikon kelkkaan, vai antaako asian olla.

Tuolla kertomatta jääneellä asialla oli kauaskantoiset ja kohtalokkaat seuraukset Soilen elämälle. Myöhemmin Mikko tosin väitti, ettei hän ollut valehdellut. Soilehan oli kysynyt ainoastaan Mikon mahdollista kihloissa- tai naimisissaoloa…

 

Punahilkkasusi(at)hotmail.fi