Mutta kuin muistutuksena siitä, että sateen jälkeen paistaa aurinko, ja läheisen kuoleman jälkeen meidän vielä elossa olevien on jatkettava elämäämme, pysähtyy juna taas ja poimii asemalta kyytiin uuden matkustavaisen. Käännymme kaikki uteliaina katsomaan, kun vaunun ovesta astuu sisään suunnilleen meidän ikäisemme nainen. Hänellä on lyhyet, punertavanruskeiksi värjätyt hiukset kuten meillä muillakin aikuisilla naisilla ja nenällään silmälasit. Ei hän mitenkään erikoisen näköinen ole, ei ainakaan mikään kaunotar, mutta hänestä huokuu jotain sellaista, mikä saa vilkaisemaan häntä toisenkin kerran.

Kun hän lähestyy meitä, kiinnittyy huomio ensimmäiseksi hänen upeisiin kenkiinsä. Ne ovat nilkkurit matelijannahkaa muistuttavin pintakuvioin ja tiikerinsilmin. Korot ovat ainakin kymmensenttiset. Silti nainen kävelee niillä vakaasti ja horjumatta ryhti suorana.

Kengistä katse siirtyy ylöspäin kohti sääriä. Ne on verhottu kauniisiin, mustiin kuviosukkiin. Ne nähdessämme yksi ja toinen meistä vilkaisee omiin kengänlinttanoihinsa, ja nilkoissa makkaralla oleviin sukkiin. Voi melkein nähdä, miten jokaisen päässä syntyy päätös siitä, että heti kotiin tultuaan kaivaa omasta komerostaan ne kaikkein kauneimmat, komeronnurkkaan unohdetut sukkansa ja korkokenkänsä ja pukeutuu huomenna hameeseen.

Nyt nainen on tullut jo aivan pienen seurueemme kohdalle. Hän pysähtyy, hymyilee meille iloisesti ja kysyy, vieläkö on tilaa yhdelle kulkijalle, Marialle. Ei hän mikään neitsyt Maria ole, pikemminkin päinvastoin, mutta muuten ihan mukava ihminen, hän jatkaa ja nauraa hersyvästi. Alamme nopeasti järjestellä lisää tilaa. Mirkku kokoilee eväsrasioitaan pois istuimilta, ja Marjaana nostaa kukkavihkonsa hattuhyllylle. Kohta on Mariallekin järjestynyt istumapaikka.

Maria vilkuilee kiinnostuneena eväisiin päin ja sanoo, ettei ole ehtinyt syödä oikein mitään koko päivänä. Sitten hän iloisesti nauraen jatkaa, että pelkällä erotiikalla ei hänkään tule toimeen, vaikka se hänen mielestään onkin maailman parasta energiajuomaa. Katsahdamme posket punehtuen toisiimme. Oho, onpas tässä räväkkä ja suorapuheinen nainen, joka näyttää suorastaan pursuavan seksuaalisuutta, mutta niin viekoittelevasti, että mekin alamme haluta maistaa samaa energiajuomaa.

Mirkku alkaa kiireesti tarjoilla eväitä nälkäiselle Marialle, ja me muutkin innostumme taas nauttimaan herkuista, joita Mirkun laukuista tuntuu löytyvän loputtomiin. Maria keskittyy syömiseen, ja meillä muilla on hyvää aikaa tarkkailla uutta tulokasta. Maria on riisunut takkinsa, ja sen alta on paljastunut lyhyt, leveähelmainen hame ja tiukka toppi, jonka päällä on kiiltävästä kankaasta tehty punainen jakku. Marialla on koruja kaulalla, ranteissa ja korvissa. Meikkiä hänellä ei ole juuri lainkaan, mutta pitkät kynnet on lakattu kiiltävällä, punaisella lakalla, ja muutamassa kynnessä on kauniita koristeita.

Taas huomaan, miten seurueemme jäsenet alkavat vaivihkaa tarkastella omia kynsiään. Ne ovat lyhyitä, huolimattomasti leikattuja nysiä, niiden alla on likaa, ja niiden lakka on pahasti lohkeillut, jos sitä on ollutkaan. Leena puristaa kätensä nyrkkiin, sillä hänen kyntensä ovat aivan pureskellut.

Marian muukin olemus joutuu tarkkaan syyniin, vaikka jokainen yrittää peittää uteliaisuutensa ja kiinnostuksensa mahdollisimman tarkoin. Vain puolihuolimattomin silmäyksin koetetaan ottaa selvää, mikä outo lintu tämä Maria oikein on.

Kaikesta varovaisuudesta huolimatta Maria huomaa silmäilymme. Ensin hän ei sano mitään, mutustelee vain ruokaansa kaikessa rauhassa. Hänellä näyttääkin olevan todella kova ruokahalu, eikä hän välitä peitellä sitä, että vyötäröllä selvästi erottuu muutama rasvamakkara. Ahneesti hän käy leivän ja kourajuuston kimppuun, mutta lihasta ei hänkään välitä.

Syötyään Maria pyyhkii suupielensä ja ravistelee hameelleen pudonneet muruset maahan. Sitten hän ottaa laukustaan huulipunan ja punaa huulensa hehkuvan, suorastaan syntisen punaisiksi. Odotamme jännittyneinä, mitä sitten seuraa. Maria silmäilee meitä jokaista vuoronperään huulillaan hiukan huvittunut, mutta silti ystävällinen hymy. Tuntuu siltä, että hän pitää meitä tahallaan jännityksessä. Olemme kuin pieniä lapsia, jotka odottavat, milloin paketin saa avata.

Kun Maria sitten alkaa puhua, kurotumme kaikki häntä kohden, ettei vain yksikään sana lipsahtaisi ohi korviemme. Vaunussa vallitsee hiiskumaton hiljaisuus lukuun ottamatta Marian kirkkaan äänen kaikua. Marian kertomuksen edetessä meille selviää, että tässä on nainen, joka on löytänyt tasapainon omassa naiseudessaan ja seksuaalisuudessaan. Kaikki hänessä huokuu eroottista latausta, mutta silti hän on kuin kuka tahansa meistä. Jokainen meistä voi heittää syrjään turhan kainouden ja olla rohkeasti juuri sellainen kuin on muiden mielipiteistä välittämättä.