Ensimmäiset keikat on ny sitte ohi. Hyvin ne meni molemmat. Ensimmäisessä paikassa seuraavaks yheksänkymmentä kaks vuotta täyttävä mummeli oli justiin syömässä. Kotipalavelusta oli tuotu jouluruokaa. En tiijä, mahtoko mummo muistaa, että mun piti tulla, mutta oven aukas ja otti vastaan.
Tämä mummo ei kovin puhelias ollu. Mää sitte kyselin kaikenlaista lapsuuvesta, työstä ja perheestä. Hyvin mummo muisti kaikki vanhat asiat. Oli kotosin suuresta perheestä, josta äiti oli kuollu synnytykseen. Isä sitte hoiti katrastaan, mutta kuoli seki jonku vuojen kuluttua. Koulua ois mummo halunnu käyvä, mutta eihän siihen mahollisuutta ollu. Vaan pari luokkaa sai käyvä, niin että oppi lukemaan ja kirijottamaan. Töitä piti tehä heti, ku kynnelle kykeni, niin ku tietysti kaikkien muijenkin siihen maailman aikaan.
Mummolla on yks tytär, joka miehineen sattuki tulemaan justiin, ku mää vielä olin siinä. Tyttären mies oli mahoton puhumaan, ja ois varmasti raatannu mun kans vaikka miten pitkään. Mutta mää rupesin sitte tekemään lähtöä, että saivat sukulaiset keskenään vähä haastella. Kovasti tuntuvat tytär ja mies olevan kans mielissään, että yksinäisten ja sairaijen luona käyvään tervehyskäynneillä.
Seuraavassa kohteessa oli vastassa pirteä mummo, vaikka ikää tälläki mummelilla oli jo yheksänkymmentä vuotta. Kyllä mää vähä ihimettelin, että niin vanhat ihimiset asuu yksinään kotosalla. Tämä mummo kyllä kävi ulukona päivittäin ja oli kovasti ilonen ja puhelias. Kummää olin pois lähössä, pyys mummo mua käymään toisenki kerran. Mää lupasin mennä, ohan mulla aikaa. Voi olla, että tästä mummosta tuloo mulle pitempiaikanen tuttavuus, vaikka se tietysti riippuu kokonaan siitä mummosta itestään.
Kaiken kaikkiaan mää olin tyytyväinen jouluaattooni. Jos joskus ite oon samassa jamassa, toivon, että joku kävis muaki tervehtimässä ja viemässä ulos. Mutta kyllä tarve tälläki hetkellä on aivan mahoton. Kotipalavelusta mulle kerrottiin, että heillä on satoja asiakkaita. Kaikki ei tietysti oo yhtä huonoja, mutta yksinäisiä kumminki on palijo. Mistä niille kaikille riittää ihimisiä, jotka haluais omalla ajallaan käyvä niitä kahtomassa?
Huomenissa mulla saattaa olla rankempi päivä, ku ensin aamulla meen kirkkoon yhen mummon kans. Sen jäläkeen on kolome vierailua. Mutta jokainen on aina niin erilainen tapaus, että pitkäks ei aika varmasti pääse tulemaan. Ja kaikista parasta on nähä se ilo, jota aivan ventovieraankin ihimisen käynti vanhoille tuottaa. Se on mun paras joululahajani!
Kommentit