Vain kaksi päivää kesti lettuliisan lupaus olla kommentoimatta enempää kärpäsen tekstejä. Voi olla, että siinä tapauksessa, että kärpänen olisi julkaissut postauksen myös 8.1., olisi tuo lupaus kestänyt ainoastaan päivän. Mutta sitä emme asioitten näin ollessa koskaan saa tietää, ja lieneekö se niin tarpeellistakaan. Pääkysymyshän tässä on se, että jotkut vain eivät osaa päätöksiään pitää, eivät sitten millään. Kai sekin jonkinlainen taito on, mutta kärpänen ei sellaista taitoa arvosta pätkän vertaa.

Piiitkä kommentti alkoi taas julistuksella siitä, miten lettu aina oli ollut oikeuden puolella. Nyt näkyi jo viittaus siihenkin, että periksikään ei hän tulisi koskaan antamaan, olipa sitten oikeassa tahi väärässä. Oikeastaan tässä yhteydessä on turha puhua oikeassa tai väärässä olemisesta. Kärpänen oli kirjoitellut vain siitä, mitä oli tapahtunut ja sen jälkiseurauksista. Joskus oli se kyllä oman mielipiteensäkin asioiden tilasta esittänyt. Mutta mielipiteet ovat mielipiteitä. Eivät ne ole oikeita tai vääriä, ne vain ovat.

Nyt kuitenkin yritettiin erityisesti letun ja muutamien muiden taholta kammeta asioita siihen suuntaan, että kärpänen kirjoituksineen oli väärässä, kaikki toisinajattelijat oikeassa. Mitä se sellainen touhu oikein oli? Suomessa vallitsee sanavapaus. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä kuin myös sen esille tuomiseen. Jos minun mielipiteeni on erilainen kuin sinun tai se jostain syystä ei miellytä sinua, ei se tarkoita, että minun mielipiteeni olisi väärä ja sinun oikea. Se olisi hyvä  kaikkien aina ja joka tilanteessa muistaa.

Seuraavaksi lettu toi esille oman vahvuutensa. Hänen mielestään kärpäsen tekstit ja kirjoitukset olivat muiden kirjoitusten pilkkaamista ja ivailemista. Heikoimmat kuulemma jo ihan sortuivat sellaisten alle. Lettu itse ei kuitenkaan kuulunut noihin ”heikkoihin”. Juuret olivat niin lujasti mustassa mullassa, että niitä eivät pienet tai suuremmatkaan tuulenhenkäykset ainakaan kärpäsen suunnasta irrottaisi.

Sitten valistettiin muita lukijoita. Ko. kirjoitukset olivat yhteisön sivuilta poistuneet, lue: poistettu, koska kirjoittaja ei kuulemma enää jaksanut, ja syypää siihen oli kukapas muu kuin kärpänen. Kas, kas, aika kovaa tekstiä. Kärpästä syytettiin avoimesti sellaisesta, mitä se takuu varmasti ei ollut tehnyt. Edelleenkin vallitsee Suomessa ajatuksen, mielipiteen ja sananvapaus. Onko joidenkin teksti muka jollakin lailla pyhempää kuin toisten, niin ettei siitä saisi ilmaista mielipidettään? Entä onko joku pakotettu lukemaan tekstejä, joista ei pidä?

Jo useaan kertaan on näilläkin sivuilla ollut puhetta samasta asiasta. Ensin tehdään jotakin, oikeaa tai väärää, johon toiset reagoivat. Kun reaktiot ovatkin jotain muuta kuin päänsilityksiä, niistä loukkaannutaan ja aletaan syytellä reagoineita kiusaajiksi, ivailijoiksi, pilkantekijöiksi, vähättelijöiksi. Kun sekään ei auta, huudetaan muita samanmielisiä apuun ja yhteistuumin päätetään, että noitten eri mieltä olevien suut on saatava tukittua. Tästä asiasta ei puhuta, ei ainakaan tuohon sävyyn. Kirjoitukset ja muu todistusaineisto hävitetään ja julkisesti toisen blogissa naristaan ja maristaan sekä uhkaillaan monilla erilaisilla tavoilla. Ja sitten taas, kun ei vähään aikaan ole saanutkaan huomiota mistään suunnasta, tyrkyttäytyy oikein itse postauksillaan suurennuslasin alle. No, kärpänen ei sellaisiin syötteihin tartu, joten se on aivan turhaa.

Edelleen kantoi lettu huolta siitä, että asia leviäisi. Kun kirjoitukset oli poistettu, eivät mahdolliset uudet lukijat edes tienneet, mistä kärpänen kirjoitteli. Ihmeellistä hössötystä! Jos joku ei tiedä, mitä jokin kirjoitus koskee, ei se häntä juurikaan kiinnosta, vaan kerran ehkä vahingossa sivulle eksyttyään poistuu kiireesti. Asia ei kiinnosta ja sillä hyvä. Sen sijaan yhteisön jäsenet kertoilivat monessakin paikassa vähättelevään sävyyn, miten kärpäsen tekstit eivät heitä vähääkään kiinnostaneet. Silti he päivästä toiseen seurasivat, mitä blogissa kirjoitettiin. Uskottavaa, eikö vain?

Toinen huolenaihe letulla oli jälleen kerran se, että kärpäsen sivuilla kävisikin nyt liikaa lukijoita, tämä kun ei niitä kuuleman mukaan edes halunnut. Mahtoivatko kaikki edes sopia sivulla käymään (kärpäsen huom!)! Sitten esitettiin varmana tietona asia, josta letulla ei mitenkään voinut olla minkäänlaista tietoa. Lettu puhui siis perättömiä! Kaiken lisäksi hän vihjaisi taas, että kärpänen ruodinnassaan muutteli toisten kirjoituksia mieleisekseen. No, täällähän nämä vihjailut ja perättömät puheet ovat tallessa ja pysyvätkin. Voi olla, että niitä joskus tarvitaan.

Vaikka lettu joskus aiemmin useitakin kertoja oli pilkalliseen sävyyn ihmetellyt kärpäsen ajan käyttöä ja sitä, miten sillä riitti aikaa tuollaiseen tarkkailuun ja raportointiin, riitti hänellä itselläänkin näemmä aikaa tilastoida kärpäsen kirjoituksia. Olihan hänellä nyt ns. oma lehmä ojassa. Tässä tapauksessa hän ei nähnyt tilastoinnissa mitään pahaa, sehän tapahtui pikkuyhteisön puolustustarkoituksessa ja ”oikean” tiedon levittämiseksi tietämättömien keskuuteen. Nyt lettu pysyi kuitenkin vielä tarkkailuasemissa seuraten kärpäsen toimia. Suoraa linkkiä omiin tilastoihinsa hän ei tänne halunnut laittaa, mutta ehkäpä taulukko jonakin päivänä tännekin ilmestyisi.

Nyt ei voi kuin nauraa! Ketä ihmettä muita kuin itseään kuvitteli lettu jonkin asiayhteydestä irrotetun ”tilaston” kiinnostavan? Tuskinpa ainakaan muita lukijoita. Vai pelkäsikö hän, että julkaisemalla tilastonsa kärpäsen blogin kommenttiosastossa hän samalla tahtomattaan tulisi houkutelleeksi uusia lukijoita ja kävijöitä kärpäsen sivulle? Sellaista ei missään nimessä pitänyt tapahtua, joten parasta pitää ”tilasto” vielä pimennossa.

Ilmeisesti lettu ajatteli, että kärpästä pitäisi varoittaa oikein kunnolla. Vihjaillen hän kertoi, millaisiin toimenpiteisiin oli ryhtynyt kärpäsen tarkkailemiseksi. Samaan tarkkailuun oli valjastettu jo viranomaisiakin. Luuliko lettu tosiaan, että kärpänen lopettaisi oman bloginsa kirjoittelun, kun mainittiin sana ”viranomainen”? Ja mistä asti blogisivujen ylläpitäjät on luettu viranomaisiin kuuluviksi?

Tässäkin taisi olla niin, että kun ei ollut oikein mitään, mihin tarttua, puhuttiin enemmän kuin tosi olikaan. Kärpästä yritettiin pelotella vaikenemaan. Mutta kun painavat faktat puuttuivat, oli pelottelunkin tapahduttava vain yleisellä tasolla, vähän sinnepäin vihjaillen. Syytä olikin olla varovainen. Jos tositoimiin ryhdyttäisiin, otettaisiin varmasti myös jokaisen kommentoijan sanomiset tarkasteluun. Asioissa harvoin, jos koskaan on vain yksi puoli.

Vielä vedettiin esiin tapahtunut asia ja se, miten asianosaiset olivat sen sopineet, mutta sivulliset sen kuin jatkoivat. Mihin tuollainen väite mahtoi perustua? Kärpänen kyllä kirjoitteli asiasta, mutta ainoastaan  "analysoiden” jo menneitä tapahtumia. Mitään uutta ei kärpänen siihen enää tuonut. Se ainoastaan lenteli siellä täällä, katseli ja kuulosteli ja merkitsi muistiin. Tavallaan se kirjoitti ”historiaa” tapahtuneesta. Mistä lähtien on lettu ollut sitä mieltä, että historiankirjoitusta ei saa tehdä tai ainakaan jo kirjoitettua historiaa ei uusien tutkimustulosten valossa saa täydentää?

Karaokeilloista oli letun päähän jäänyt soimaan pari biisiä, jotka hän nyt mainitsi ”evästyksenä” kärpäselle ja sen lukijoille. Kavahda, kärpänen, kavahda! Mahtoi se ottaa pattiin, kun mitkään toimet eivät tuntuneet kärpäseen tehoavan!