Oltiin maaliskuulla. Tytär oli jo aiemmin ehdottanut, että kun todistus olisi Vihreältä saarelta haettu, voitaisiin tätä hienoa saavutusta ja yhteen ammattiin valmistumista juhlia jotenkin. Samalla voisi kutsua kokoon hajallaan asuvia sukulaisia, sillä tällaiset juhlat olivat oikeastaan ainoa paikka, joissa heitä saattoi tavata sankemmin joukoin.

Juhlapaikaksi valittiin tyttären isän asuinpaikkakunta, sillä se sijaitsee keskemmällä Suomea kuin minun nykyinen asuinseutuni. Ajateltiin, että juhlapaikan keskeinen sijainti houkuttelisi niitäkin kutsuttuja, jotka epäröisivät lähteä kauemmas. Ja ainakin entisen mieheni sukulaiset tulisivat ehkä varmemmin, kun jo valmiiksi asuivat niillä seuduilla.

Lisäksi tyttären isän asuntonsa on suurempi kuin minun, joten sekin puolusti paikan valintaa. Minua tietysti kiinnosti nähdä, miten entinen mieheni nykyisin asui. Olihan hän kovasti hehkuttanut asuntonsa sijaintia ja sen muitakin erinomaisuuksia.

Vähäisimpänä seikkana paikan valintaan ei ollut se, että ajattelimme tyttären kanssa liittää hänen isänsä tiukemmin tyttären elämään edes juhlien ajaksi. Emme halunneet antaa vaikutelmaa, että me kahdestaan järjestäisimme juhlat, ja entinen mieheni ja tyttären isä olisi aivan sivullinen ja pelkkä vieras koko asiassa.

Kun isä ilomielin suostui tyttären ehdotukseen, voitiin juhlajärjestelyt aloittaa.

Sovittiin, että isä huolehtisi juhlapaikan laitosta, täytekakusta ja kattauksesta. Hänen aikuinen lähellä asuva toinen tyttärensä auttaisi niissä touhuissa. Tytär poikaystävänsä kanssa valmistaisi juhlien suolaiset tarjottavat, ja minun pitäisi leipoa juhliin muutama ”kuivakakku”. Niitä sitten väkersin hiki otsalla koko juhlia edeltävän viikon.

Juhlapäiväksi oli valittu maaliskuun 8. päivä. Se oli sunnuntai ja kansainvälinen naistenpäivä. Se oli myös päivä, jolloin minut entisen mieheni kanssa oli kuulutettu avioliittoon vuosikymmeniä sitten. Kaikkein hauskinta asiassa oli se, että tyttären vanha koira, Vilppu, joka oli silloisen miesystäväni hoidokkina, täyttäisi samana päivänä 14 vuotta. Juhlimiseen oli siis monta hyvää syytä.

Kiinnostuneille lukijoille, jotka eivät aiemmin ole seuranneet blogiani, voin kertoa, että olen kirjoittanut Vilpusta aivan oman tarinan juuri samana keväänä. Se löytyy vuoden 2014 kirjoituksista nimellä ”Vilpun tarina”, ja sen ensimmäisen osan olen julkaissut blogissani 10.3.2014.

Vilpusta, joka oli rodultaa borderterrieri, ja samanrotuisesta Onnista olen myös kirjoittanut tarinan nimellä ”Vilho ja Onni”. Se löytyy blogiarkistosta vuodelta 2011, ja sen ensimmäinen osa on julkaistu 18.4.2011.