”Hyvää joulua!” tervehti Kaisa iloisena ja hymyssä suin heti noustuaan ja tultuaan huoneestaan ulos. Minä tietenkin vastasin häntää heiluttamalla ja taisinpa riemuissani vähän haukahtaakin kimeästi. Melko varmasti tein myös pari iloista juoksukierrosta takan ympärillä.

”Hyvää joulua!” vastasi myös Rotta yhtä iloisella äänellä kuin Kaisa. Sitten en oikein tarkasti muista mitä sanottiin, mutta seuraavana taisi puhua Kaisan isä. Hänkin varmasti toivotti ”hyvää joulua” omalla tavallaan. Se tapa vaan oli tyystin erilainen kuin muilla. Myöhemmin minulle on kerrottu, että normaalin hyvän joulun toivotuksen sijaan Kaisan isä Kaisalle huomenia sanomatta ilmoitti ykskantaan, että Vilppu, eli minut hävitetään. Tämä siis tapahtui heti, kun Kaisa oli noussut ylös ja tullut muitten pariin.

Sen jälkeen kaikki oli yhtä itkua ja sekamelskaa. Kaisa ryntäsi itkien takaisin huoneeseensa ja Rotta hänen jälkeensä sanottuaan ensin muutaman valitun sanan Kaisan isälle. Ei hän huutanut eikä räyhännyt, kysyi vain kyynelsilmin, miten ihminen voi tehdä tuollaista omalle lapselleen. Siihen oli Kaisan isä kuulemma vastannut, että kun hänellä on paha olo, pitää muillakin sellainen olla. Kaikesta päätellen hän onnistui tavoitteessaan erinomaisesti.

Minä en ymmärtänyt, mitä sellainen hävittäminen tarkoittaa, mutta jäin miettimään sitä. Miksi minut piti hävittää? Ja mihin? Miksi asia piti ottaa esille juuri jouluaattona, kun se näytti pilaavan kaikkien jouluilon? En saanut pohtimisiini vastausta silloin enkä myöhemminkään. Joulu tuntui kuitenkin olevan pilalla ainakin Kaisalta ja Rotalta. Laumassa vallitsi ankea tunnelma. Tuntui kuin Kaisa ja Rotta olisivat olleet suorastaan peloissaan.