Raukeina toisistaan ja yhteisistä leikeistä Punahilkka ja Susi nukahtivat hetkeksi ja heräsivät sitten  Suden puhelimen soidessa jonkin ajan kuluttua. Taloudenhoitaja siellä ilmoitti, että päivällinen olisi katettuna ruokasalissa puolen tunnin kuluttua.

Autonkuljettaja oli kantanut Punahilkan matkatavarat viereiseen makuuhuoneeseen, johon pääsi suoraan Suden makuuhuoneesta. Sinne Punahilkka nyt suuntasi siistiytymään ja pukeutumaan illallista varten.

Yksin ei hänen toki tarvinnut suihkuun mennä, vaan Susi kohteliaana isäntänä tarjoutui Punahilkan saippuoimaan ja vaahdottamaan ja puhtaaksi huuhtomaan. Ei Punahilkalla mitään sitä vastaan ollut, päinvastoin. Oli mukavaa, että jokainen lyhyen viikonlopun hetki saatettiin viettää yhdessä toista silitellen, sylitellen ja suukotellen.

(Kaikkein vilkkaimmalla mielikuvituksella varustetut lukijat voivat nyt käyttää omaa mielikuvitustaan ja kuvitella seuraavat tapahtumat. Niille, joita ei niin suurella mielikuvittelun ja fantasioinnin lahjalla ole siunattu, voi Punahilkka kertoa, että Suden tassu oli lämmin ja taitava, Suden suu ahnas ja vaativa, Suden miehuus kova ja kestävä, kun hän Punahilkkansa suihkussa lämpimänä valuvan veden alla lähes nirvanaan saatteli. Ja nautinnosta hiljaa voihkien ja lopulta jo ääneensä huutaen Punahilkka vaelsi Suden hänelle avaamaa polkua paikkaan, jota ei ole. Lämmin vesi huuhteli mennessään pois poskille valuvat ilonkyyneleet, ja rajut nyyhkytykset laantuivat vähitellen Suden lämpimässä sylissä.)

Sattuneesta syystä Punahilkka ja Susi myöhästyivät hiukan illalliselta. Se ei kuitenkaan haitannut mitään, sillä he olivat ainoat illallisvieraat. Sitä taas ei olisi voinut uskoa tarjoamisten määrästä ja laadusta. Taas oli Punahilkan toiveet otettu huomioon, ja pöydässä oli vain kala- ja kasvisruokia. Alkoholia ei näkynyt ollenkaan. Punahilkka oli kyllä Sudelle sanonut, että tämä voisi halutessaan nauttia alkoholia oman tahtonsa mukaan.

Se, että Punahilkka ei alkoholia käyttänyt, ei tarkoittanut sitä, etteivät toiset saisi sitä käyttää. Susi oli siihen vastannut, ettei Punahilkan seurassa ollessaan kaivannut eikä tarvinnut alkoholia. Hän humaltui ja huumaantui Punahilkasta niin, ettei mitään kemiallisia korvikkeita tarvinnut, vaan Punahilkan ja Suden välinen ”kemia” riitti.

Siinä heidän aterioidessaan oli Punahilkka huomaavinaan, että Susi katseli häntä tämän tästä pitkään ja miettivästi aivan kuin tällä olisi ollut jotakin tärkeää sanottavaa tai kysyttävää. Mutta aina kun Punahilkka vilkaisi suteen, tämä vain hymyili hänelle ystävällisesti ja tarttui hänen käteensä puristaen sitä kevyesti. Niinpä Punahilkka työnsi levottomat ajatuksensa taka-alalle ja nautti Suden seurasta, miellyttävästä ympäristöstä, pöydän runsaista antimista ja sähköisestä tunnelmasta, joka Suden ja Punahilkan välillä oli melkein käsin kosketeltavaa.