Soile ja Mikko olivat yöllä sopineet, että tyttärelle ei vielä puhuttaisi eroaikeista mitään. On vaikea tietää, mahtoiko tytär mitään aavistaa, kun vanhemmat olivat kovin vaisuja ja puhumattomia koko päivän. Olihan tytär tottunut siihen, että kotona ei kovin paljon puhuttu. Soile ja tytär kyllä keskustelivat keskenään, mutta Mikko vetäytyi enimmäkseen sanomalehden taakse tai katseli televisiota, eikä häntä silloin saanut häiritä.
 
Iltapäivällä Soile lähti käymään autoliikkeessä. Tytär tuli hänen mukaansa. Oli pilvinen, harmaa päivä, muutama vesipisarakin taisi pilvistä putoilla mustaa maata kostuttamaan. Soilea ahdisti niin, ettei hän tiennyt, miten päin olisi ollut. Vaikka Mikon kanssa oli sovittu, ettei tyttärelle vielä puhuttaisi mitään, ei Soile kyennyt pitämään ahdistusta sisällään.
 
Ei hän suoraan puhunut erosta, mutta alkoi vaivihkaa kysellä, miten tyttärellä nyt meni ja kokiko tämä pärjäävänsä elämässä. Joko tuntui siltä, että opiskelu oli lähtenyt hyvin käyntiin, ja vieläkö kodin tukea paljonkin tarvittiin. Tällaisia Soile kyseli, ja kysymykset tietenkin herättivät tyttären kiinnostuksen. Mistä oikein oli kyse? Mitä oli tapahtunut tai tapahtumassa?
 
Kun tultiin kotiin, ei tytär enää jättänyt vanhempiaan rauhaan. Hän halusi saada tietää, mitä kaikilla noilla kysymyksillä ja vihjailuilla oikein tarkoitettiin. Niinpä vanhempien oli kerrottava, että he aikoivat erota. Sen kuultuaan huokaisi tytär kirjaimellisesti helpotuksesta. Hän oli odottanut paljon pahempaa, vaikkapa sitä, että Soilella olisi vakava sairaus, jonka ennuste oli huono. Kun sellainen mahdollisuus oli poissa laskuista, ei vanhempien avioero enää kovin suurelta asialta vaikuttanutkaan.
 
Totuus alkoi kuitenkin valjeta tyttärellekin hetken kuluttua. Ensin hän sulkeutui huoneeseensa yksinäisyyteen ja sitten hän ilmoitti lähtevänsä elokuviin. Soile ei yrittänyt häntä estellä, sillä hän ymmärsi, että tytär tarvitsi aikaa ja rauhaa asian sisäistääkseen. Tuskinpa asia sisäistyisi hänelle vielä yhden elokuvan aikanakaan, mutta tyttären oli päästävä pois ahdistavasta ilmapiiristä. Soile käsitti sen.
 
Kun tytär oli elokuvissa, lähtivät Soile ja Mikko ulos koiran kanssa kävelemään, kuten he usein muulloinkin tekivät. Ei siellä montaa sanaa taidettu vaihtaa, mutta kotona otti Soile asian puheeksi. Hän alkoi kysellä, oliko erossa mitään järkeä. Mitään sellaistahan ei ollut tapahtunut, mitä ei olisi voitu korjata. Näin hän lapsellisesti ajatteli.
 
Soile pyysi Mikolta anteeksi, kun oli pettänyt tämän luottamuksen. Sillä hetkellä Mikko antoi anteeksi, mutta olisihan Soilen pitänyt arvata, ettei anteeksianto mitään todellista ollut. Nyt hän kuitenkin uskoi Mikkoa, joka myös sanoi tahtovansa jatkaa avioliittoa. Kun tytär palasi elokuvista, sai hän kuulla, etteivät vanhemmat eroaisikaan.