Kun edelliset postaukset olivat olleet suora kysymys ja siihen suora vastaus eräälle kommentoijalle, eivät asiaan luonnollisestikaan muut halunneet sormiaan sotkea. Se sivuutettiin siten ilman sen suurempaa kommenttivyöryä.

Kommentti”vyörystä” tuskin voidaan puhua seuraavankaan postauksen kohdalla. Se keräsi kaiken kaikkiaan kahdeksan kommenttia, mutta kommentoijia oli vain viisi. Mielenkiintoisiksi kommentit teki se, että ne tuntuivat kirjoitetun melkoisen tunnekuohun vallassa, ja kärpäsen lähes kaiken pahan alkuna ja juurena syyllistäminen alkoi saada yhä laajempia mittasuhteita.

Alun kolme kommenttia oli kirjoitettu noin viidentoista minuutin sisällä aamuyöllä. Ne olivat huutamisineen (isot kirjaimet, kärpäsen huom!) ja kirosanoineen sekä melko lapsellisilta vaikuttavine uhoamisineen lähtöisin kaikki yhdestä ja samasta virtuaalikynästä, vaikka nikki olikin eri.

Puuttumatta sen enempää kommenttien sisältöön voitaneen kuitenkin kysyä, millaisin tuntemuksin kommenttien kirjoittaja mahtaa noita vuodatuksiaan nyt lukea, kun tuosta kaikesta on kulunut aikaa jo lähes kaksi kuukautta. Vai luottiko ko. henkilö kukaties siihen, että blogin haltija, kärpänen, poistaisi nuo kommentoijan kannalta jokseenkin arveluttavat kommentit, ennen kuin ne muitten silmiin osuisivat.

Siinä tapauksessa henkilö erehtyi pahasti. Kärpäsellä ei ole tapana kommentteja poistella. Se itse kirjoittaa, mitä kirjoittaa ja antaa myös lukijoilleen täyden mielipiteenvapauden ja oikeuden mielipiteittensä ilmaisuun ja erilaisiin kannanottoihin poistamatta myöskään itselleen epäedullisia kommentteja, vaikkeivät ne totta olisikaan.

Eipä ennättänyt talvisen harmaa päivä kohmeisilla sormillaan vielä pitkällekään kurotella, kun jo seuraava ryöpytys alkoi. Tämä kommentoija latasi tulemaan täyden lastin. Sillä ei ollut väliä, oliko puheissa ja oletuksissa perää pikkusormenkynnen vertaa. Tärkeintä oli, että kommentoija sai purkaa ja kärpäseen kohdistaa omaa katkeruuttaan, jota ilmeisesti oli kerännyt sisikuntaansa jo pitemmältä ajalta.

Vaikkei kommentoija tunne kärpästä muuten kuin tämän blogikirjoitusten perusteella, ”tietää” hän kuitenkin varmasti, millaisen ihmisen kanssa tässä nyt ollaan tekemisissä. (Tapa, josta hän tuonnempana erään toisen ollessa ”arvioinnin” kohteena kovasti moitti muita kommentoijia, kärpäsen huom!). Nämä ”tietonsa” toi hän esille halveksuntaansa ja syyttelyään peittelemättä.

Tämäkin kommentoija tuli ”pikaistuksissaan” lausuneeksi paljon sellaista, minkä myöhemmin joutui pyörtämään, mutta sehän on sivuseikka. Pääasia, että nyt pääsi oikein kunnolla hutkimaan!

Mikähän sähköalan yrittäjä mahtoi seuraava kommentoija ollakaan. Nikki ainakin viittasi siihen suuntaan. Kommentin alkuosa oli tarkoitettu vastaukseksi edelliselle kommentoijalle, jonka paistosten pohjaan palamisen oli nyt tämä kommentoija haistavinaan koko suunnattoman suuren bittiavaruuden halki. Ja jotta ei otsapanta aivan mahdottomasti alkaisi kiristää, suositteli kommentoija olemaan lukematta tekstejä, jotka verenpaineen noin huippulukemiin saivat nousemaan. Senkin ajan voisi käyttää vaikka yrittämällä lauluin ja loitsuin hätistellä kärpästä lentämään muualle pörisemään.

Sitten seurasi yleisarviota yhteisöstä, jossa ihan omia aikojaan, jopa ilman kärpäsen yllyttävää vaikutusta tapahtui sitä ja tätä. Suurta draamaa haluttiin ainakin yrittää näytellä. Jokainen halusi olla jollakin tavalla tietäväinen ja näkösällä. Jos ei se muuten tahtonut onnistua, niin mielipidettään tuuliviirin lailla muuttamalla sai ainakin näkyvyyttä, joskin muu menestys saattoi olla sitten heikompaa.

Vielä tämä ”sähkömies” otti kantaa kärpäsen tekstiin. Kommentoijan mielestä kärpäsen esitys oli kronologista ja tarkkaa havainnointia ja havaintojen ylöskirjaamista ”kärpäsmäisellä” tavalla. Kun se ei kuvia suostunut kumartelemaan, sai se sitten päälleen haukut ja ivasanat ja jopa syytökset asioitten vääristelystä.

Armaassa isänmaassamme vallitsi kuitenkin vielä sananvapaus. Täällä sai ilman sensuuria kirjoittaa tapahtuneista tosiasioista ja niiden taustoista. Se ei ollut kiellettyä. Jos joku halusi enemmän huomiota kuin kärpänen hänelle soi, oli tämä joku yleensä itse ollut työntämässä tietojaan esiin ja toisten nähtäville. Turha sellaisesta oli kärpästä syyttää.

Tämän lähes puuduttavan pitkän kommentin jälkeen seurasi oikea marttyyrin esiinmarssi. Nyt pitäisi lopettaa aiheen käsittely. Ei siksi, että asiasta ei saisi puhua, ei toki, vaan siksi, että ”syytetty” kärsi ja kitui ja aivan varmasti kohta romahtaisi. Kommentoija itse oli valmis asettumaan syytetyn tilalle, kunhan tämä vain jätettäisiin rauhaan.

Taas kärpästä ihmetyttää tämä joittenkin ”oikeus” tulla toisten blogiin kertomaan, mistä ko. blogissa saa tai ei saa kirjoittaa. Tämä kommentoija oli tehnyt sitä aiemminkin, eikä niin kovinkaan kauaa sitten. Jos jonkin blogin sisältö ja aihevalinnat aiheuttavat ylimääräisiä sydämenlyöntejä tai muita vakavia oireita, niin eikö silloin jo oman mielenrauhan kannalta olisi viisainta pysytellä sellaisesta mahdollisimman kaukana? Mutta ei! Sinne vaan on aina itsensä sisään klikattava. Sana masokismi on ennenkin mainittu näillä sivuilla.

Vielä yksi kommentoija oli suivaantunut ensin kärpäsen tekstistä ja sitten viimeistäänkin ”sähkömiehen” kommentista. Kommentoija ei tuntunut suvaitsevan sitä, että hänet rinnastettiin yhteisön ”kaikkiin”. Hän siis mitä ilmeisimmin halusi korottaa itsensä noihin jotenkin ”erikoisiin ja tärkeisiin”. Kommentin loppuun tuikattu hymiö ei kuitenkaan poistanut vaikutelmaa, että se oli kirjoitettu lähes hampaat irvessä. Ehkei tuota vaikutelmaa ollut tarkoituskaan peitellä, mene tiedä.

”Sähkömies” ei kuitenkaan vähästä hätkähtänyt. Postauksen viimeisessä kommentissa hän vastasi yhtä rakastettavin sanakääntein ihailijansa sanoihin. Ja taas kerran kävi niin kuin monta kertaa aiemminkin oli käynyt. Itse postauksessa käsitelty asia oli lähes unohdettu, kun sanansäilän annettiin soida puolin ja toisin!