Kun arki taas koitti, oli lauleleva letunpaistajakin palannut kotikonnuilleen. Edellisellä viikollahan hän oli ilmoittanut lähtevänsä siippansa kanssa kylpylään jonnekin Savon puoleen osallistuakseen laulunluikautuskisojen aluefinaaliin. Kisat oli käyty ja kotiin palattu hyvillä mielin. Nyt, ken tahtoi, saattoi antaa äänensä laululintuselle ja täten kannustaa häntä jatkoon. Pikkuisenhan se tietysti maksoi, mutta… Ohjeitten mukaan kun toimi, niin varmasti tuli ääni oikealle henkilölle.
Mutta ei ollut laululintusen aika mennyt pelkästään laulellessa tai kylpylän tarjoamista rentoutusmahdollisuuksista nauttiessa. Myös ajatustyötä oli tehty liittyen yhteiseen kokoontumiseen, jota yksi jos toinenkin oli yrittänyt tämän tästä nostaa esille, mutta tähän mennessä melko laihoin tuloksin.
Kylpylän antimista nauttiessaan oli lettuilija tuuminut, että tuollainen, ei liian hieno kylpylä voisi olla sopiva paikka tapaamiselle. Siellä olisi mahdollisuus seurusteluun, uimiseen ja monenlaiseen ulkoiluun hyvää ruokaa, juomaa ja tanssia unohtamatta. Palvelu oli ystävällistä ja paikka kauniin järven rannalla, joten mitäpä muuta voisi enää sopivalta ympäristöltä vaatia.
Kommentoijista aloitti ensimmäisenä EJ, joka kertoi paikan olevan hänelle ennestään tuttu. Samoin oli tuttu eräs laulelija, joka oli voittanut monet kisat. Tällä hetkellä taisi miekkonen laulella jo lämpimämmässä ilmastossa. EJ itse kertoi olevansa juuri nyt melko heikossa hapessa, mutta vielä sentään sormet liikkuivat näppäimillä (Kärpäsen huom!).
Lettuilija toivotteli EJ: lle pikaista paranemista ja kertoi kyllä tuntevansa ko. laulajan "väärän koivun kautta". Henkilökohtainen tuttu lettuilija ei hänen kanssaan ollut, mutta kisoissa oli tavattu, ja hyvä oli laulaja.
Aamusta aikaisin oli liikkeellä kommentteineen myös IVK, joka ilman muuta aikoi antaa äänensä tutuille laulajille. Jatkoon piti näiden päästä, se oli selvä. Mainittu paikka sopisi IVK: lle mainiosti tapaamispaikaksi. Nyt vain tapaamista järjestämään. Kyllä se kevät sieltä koittaisi, vaikka tällä hetkellä näyttikin vahvasti siltä, että talvi oli jo kovasti tulossa.
Taas pyörittelee Kärpänen suuria verkkosilmiä. Jos oikeasti halutaan hyvää tasoa vaikkapa johonkin kilpailuun, niin kai silloin pitäisi äänestää niitä, jotka parhaita ovat. Tietenkään ei Kärpänen voi tietää, kuka ko. kisan osallistujista lauloi parhaiten, eihän se ole paikalla ollut. Kyseessä on myös makuasia. Yksi pitää yhdestä, toinen toisesta. On siis hyvinkin mahdollista, että lauleleva letunpaistaja kumppaneineen kuului juuri tuohon parhaimmistoon, ja heidän kuuluikin päästä jatkoon. Mutta ilmoitusluontoisesti annettu ääni pelkästään sillä perusteella, että tunsi ihmisen ja tämä oli äänestäjän mielestä mukava, ei oikein Kärpästä vakuuta. Mutta mikäpäs sitä, mokomaa arvostelijaa olisi koskaan vakuuttanut. Ei niin mikään!
Lettuilija kiitteli kommentoijaa, muttei luvannut tapaamisjärjestelyjen suhteen yhtään mitään. Keväällä sitten katsottaisiin, mihin rahkeet riittäisivät. Säät kyllä olivat tässäkin maankolkassa mukavat. Pientä pakkasta, muttei sadetta.
AVK: n mielestä pilvet erään suuren kaupungin taivaan alla toivat onnea. Vaikea sanoa, mitä AVK oikein ajatuksellaan mahtoi tarkoittaa. Ehkä se oli selväkin viittaus johonkin asiaan, mutta tyhmä kärpäsenmieli ei sitä vain ymmärtänyt. Taisi kuitenkin olla niin, ettei kommenttia ymmärtänyt myöskään letunpaistaja, koska vastasi siihen diplomaattisesti parilla hymiöllä.
Lettuilija oli kuitenkin hymiöillään yrittänyt tavoitella samanlaista "sydämellisyyttä", jota AVK: n kommentissa oli. Se kävi selväksi parin minuutin kuluttua uudessa kommentissa, jossa hän ihmetteli, miksei sydäntä yrityksistä huolimatta ollut näytölle ilmestynyt. AVK neuvoi ilomielin, mitä näpyköitä painamalla yritys onnistuisi, ja lisäsi kommenttinsa loppuun pitkän rivin sydämiä.
Eivät kuitenkaan auttaneet lettuilijaa nämäkään neuvot, voi, voi. Jotain mätää oli nyt tässä asiassa. Myös AVK tunsi hienoista pettymystä rinnassaan, kun kerrankin oli kuvitellut osaavansa muita neuvoa tietoteknisissä asioissa, ja sitten niin pahasti oli kiville karahdettu. Pitäisikö ihan PA: n puoleen kääntyä neuvoja kysymään?
Myös UPK osallistui ensin kehumaan laulajien hyviä ääniä ja sitten testailemaan hymiöitten toimivuutta. Ensimmäisellä kerralla ei hänkään onnistunut saamaan toivottua merkkiä, mutta jo seuraavalla kerralla onnisti, kun vain rohkeasti oli kokeillut. Ilmeisesti UPK: n onnistumisesta innostuneena lettuilija ryhtyi hänkin kokeilupuuhiin ja sai kuin saikin kommenttiinsa jos jonkinlaista risuaitaa, mutta ei sitä toivottua merkkiä. Suupielet siinä väkisinkin kääntyivät alaspäin.
Samanlaista ongelmaa oli myös VL: llä. Ei onnistunut hänenkään koneeltaan tuon kauniin rivistön näpyttely. Mutta UPK oli nyt keksinyt keinon ja kuin toisten kiusalla muka harmitellen survaisi merkin taas näkösälle.
Lettuilija ei kuitenkaan antanut periksi, vaan tempaisi lopulta pitkän rivin merkkejä kommenttiinsa toista keinoa käyttäen. Niin sitä pitää! Lopuksi hän vielä kiitteli jo etukäteen mahdollisesti saamistaan äänistä ja kertoili ongelmistaan laulamisen suhteen. Paljon auttaisi, jos osaisi luikautella laulun ulkomuistista, mutta se asia täytyi tässä vaiheessa jättää herran huomaan. UPK palasi vielä tsemppaamaan ja siihen oli hyvä päättää kommentointi. Kukaan ei enää sanallakaan hiiskunut mitään tapaamisesta, mutta senhän ei toki tarvinnut merkitä sitä, etteikö asia olisi monessakin päässä muhinut (Kärpäsen huom)!
Kommentit