Kun kahvit oli juotu, alkoi Markku suunnitella kotiin lähtöä. Ei hän tiennyt, mitä siellä oikein tekisi ja miten aikaansa kuluttaisi, mutta ei hän halunnut olla enempää vaivaksi naapureillekaan, jotka jo riittävästi olivat tehneet hänen puolestaan. Talon emäntä yritti estellä Markkua vielä lähtemästä tai ainakin tämän pitäisi jättää Esko heille hoitoon. Naista hirvitti ajatella, mitä synkkämielinen Markku saattaisi saada päähänsä yksin ollessaan, eikä hän halunnut lähettää pientä, ymmärtämätöntä lasta isänsä kanssa tyhjään kotiin.

Markku ei kuitenkaan antanut periksi, vaan nousi pöydästä, keräsi Eskon vähäiset tavarat ja nosti itkevän ja vastaan rimpuilevan lapsen syliinsä. Kyllä hän nyt pärjäisi, hän vakuutteli huolestuneille naapureille. Kiitokset vain Eskon hoidosta ja kaikesta muustakin avusta, mutta nyt he lähtisivät. Eskonkin oli hyvä vähitellen tottua olemaan taas kotona.

Naapureiden tiedustellessa, miten Markku aikoi Eskon hoidon järjestää, kun taas palaisi työhön, hän mutisi jotain epämääräistä. Kyllä kaikki järjestyisi, hän vakuutteli. Tosiasiassa Markulla ei ollut aavistustakaan, miten Esko hoito järjestyisi. Ei hän yksin kolmivuorotyötä tekevänä pystyisi mitenkään sitä järjestämään. Apua oli saatava, mutta Markku ei halunnut antaa naapureille sellaista kuvaa, että hänen asiansa eivät Sirkan kuolemasta huolimatta olisi kunnossa. Hän ei halunnut, että muut uteliaat naapurit alkaisivat levitellä juttuja tapahtuneesta.

Naapureiden ei auttanut muu kuin antaa Esko isänsä mukaan. Eihän heillä ollut lapseen oikeastaan minkäänlaisia siteitä, vaikka Esko olikin viihtynyt hyvin heidän luonaan. Poika oli alkanut kysellä, missä äiti on, ja naapurin täti oli kertonut äidin olevan nyt taivaassa pikkusisarten kanssa. Tähän lapsi oli aina tyytynyt, mutta naapurin rouva oli varma, ettei Esko saisi isältään samanlaisia vastauksia. Sydän kylmää kauhua tulvillaan hän nyt antoi itkevän pojan isänsä mukaan ja jäi kuulostelemaan naapurista mahdollisesti kuuluvia epäilyttäviä ääniä. Vähitellen Eskon itku kuitenkin vaimeni, ja koko taloon laskeutui unelias lauantaipäivän rauha…