Sudella oli viikonloppuna ollut vieraita, jotka eivät Suden ensi kertaa soittaessa vielä olleet lähteneet omiin koteihinsa. Siksi tämä ensimmäinen yhteydenotto ei ollut kovin pitkä, ja hiukan varovaivainenkin se oli. Susi selitti puhelimessa, että vieraat liikuskelivat vielä pesän koloissa, joten hän ei voinut aivan vapaasti puhua, mutta kunhan kaikki olisivat poistuneet, soittaisi Susi sitten uudemman kerran paremmalla ajalla. Sopiko Punahilkalle se?
 
Se sopi Punahilkalle oikein hyvin. Tässä saattoi väliajalla vähän makustella, miltä Susi ensimmäisen puhelun jäljiltä tuntui. Totuuden nimissä on sanottava, että aivan varaukseton ja sielu levällään ei Punahilkka puhelun jälkeen ollut. Susi vaikutti jotenkin mahtailevalta ja liian itsevarmalta. Tai sitten hän vain esitti asiansa siihen malliin, että Punahilkka, joka itse ei heti tassuttelussa tavannut tuollaisia yksityiskohtia itsestään mainita, nosti tuntosarvensa pystyyn.
 
Susi mainitsi vieraistaan. Koolla ei ollutkaan ollut mitään ”tavallista” porukkaa, vaan seurueeseen oli kuulunut Suden puheiden mukaan monia julkisuudesta tunnettuja henkilöitä. Heidän kanssaan oli vietetty viikonloppua kosteissa merkeissä lauluiltaa nuotiolla vietellen.
 
Koska Punahilkka ei kuvia kumarrellut ja mieluummin aina seurusteli aivan tavallisten susien ja hilkkojen kanssa, nostatti moinen mainita, kun se vielä Punahilkan arvion mukaan tuli jotenkin kehuskelevaan sävyyn, Punahilkan verenpainetta muutamia pykäliä. Ei niin, etteivätkö myös ”kuuluisuudet” pohjimmiltaan olisi olleet hyvinkin tavallisia ihmisiä, ja useimmat varmasti olivatkin. Mutta tämän Suden tietynlainen ”ratsastaminen” tällaisilla tuttavuuksillaan ja vielä ensikontaktissa, ärsytti Punahilkkaa.
 
Saattoihan asia olla totta, siitä ei Punahilkka mennyt sanomaan juuta, ei jaata. Mutta yhtä hyvin se saattoi olla myös keksittyä. Ei Punahilkka Sutta kuitenkaan tämän perusteella vielä valehtelijaksi leimannut, kehuskelijaksi kyllä, joka sekään ei mikään osakkeita nostava piirre Sudessa ollut. 
 
Kun Punahilkka oli kuitenkin päättänyt olla heittämättä kirvestä kaivoon heti tassuttelussa, hengitti hän pari kertaa syvään ja hillitsi kielensä sekä mielensä. Liian hätäinen ei kannattanut olla, eikä ketään myöskään pitänyt tuomita jonkin yksityiskohdan perusteella. Nyt jäi Punahilkka odottamaan Suden seuraavaa yhteydenottoa. Sen jälkeen olisi hän jo huomattavasti viisaampi.