Viikon seuraavan postauksen otsikko oli saada iltapäiväkahviaan hörppivän Kärpäsen höräisemään kahvinsa väärään kurkkuun. TKO esitti kysymyksen, jonka luettuaan oli sen, Kärpäsen siis, muljautettava parikin kertaa verkkosilmiään ympäri ämpäri. Täällähän rohkeita kysellään, tuumiskeli se mielessään ja nauruun purskahtamaisillaan, ennen kuin syventyi tarkemmin itse postauksen sisältöön.

Otsikon mukaan TKO oli hätää kärsimässä, kun karkailua tapahtui tämän tästä. No, ottaen huomioon postaajan iän ja sukupuolen ei se kai mikään ihme olisi, hihitteli Kärpänen mielessään. Jo ensimmäinen lause antoi kuitenkin lisää osviittaa. Otsikko olikin oikeastaan ensimmäisen lauseen aloitus, joka lause sitten jatkui varsinaisessa postauksessa. Tällaista ärsyttävää tyyliähän monet käyttävät esimerkiksi kirjeenvaihdossaan.

TKO: n ongelma ei aivan niin henkilökohtainen ollutkaan, kuin otsikosta olisi voinut ymmärtää. Kyse oli tälläkin kertaa tietotekniikasta, joka TKO: n kohdalla tuntui takkuavan tavallista enemmän. Postaus jatkui selityksellä, että TKO: n yrittäessä aukaista pikkuyhteisön sivua, ei aluksi tapahdu yhtään mitään. Pienin nykäyksin hän pääsee eteenpäin, kunnes yhtäkkiä sivu alkaa mennä alaspäin sellaista kyytiä, että hitaampia jo heikottaa. Jonkin ajan kuluttua kaikki toimii moitteettomasti, mutta ärsyttävää tuollainen huiske on. Mikä neuvoksi? Oliko muilla samoja ongelmia?

Koska yhteisössä tietotekniikasta ehkä eniten tietävä TF (tuhkafeeniks) oli ilmeisesti lopultakin noussut savuavasta rauniosta kärventyneille siiventyngilleen ja hävinnyt kuin tuhka tuuleen, olivat asioista perillä olevat tietoniekat perin vähissä. Mutta ei sentään! Olihan olemassa VRK, joka ei tarvinnut apuja, vaan omaan kokemukseensa ja ennen kaikkea muistitietoihinsa luottaen osasi taaskin vastata, jos ei nyt oikein, niin ainakin tietävän oloisena. Hänen mielestään vika oli TKO: n käyttämässä selaimessa. Toinen selain toimi kokemuksen mukaan paljon notkeammin.

TKO oli mielissään VRK: n viisaasta vastauksesta. Kyllä vaan, selain, jota hän käytti, oli juuri tuo mainittu hituri ja takkuaja. Se oli koneeseen valmiiksi asennettu, joten eipä ollut tullut vaihdettua sitä toiseen. Mutta hyvä tietää, että se siis oli villankoiran ydin ja ongelman syy.

KHÄ sanoi myös sanasen. Ongelmaan ei hänen omista kokemuksistaan juuri ratkaisuksi ollut, mutta saipahan olla taas esillä kommenttinsa verran. Jotain sekin! Muilla ei tainnut olla edes kokemuksia, saati halua kertoa niistä, kun kommentit päättyivät tähän.

Kärpänen, vaikka ei mikään tietotekniikan eikä oikeastaan minkään muunkaan alan asiantuntija ole, sanoo myös oman mielipiteensä asiasta, vaikkei sitä tälläkään kertaa ole kysytty, ja moni saattaa toivoa, että se pitäisi leipäläpensä kiinni ja vetäisi luomet sinne tänne muljahtelevien verkkosilmiensä päälle.

Se on huomannut saman ongelman surffaillessaan lintukodon sivuilla. Ensin sivu jurnuttaa paikallaan ja sitten lähtee alaspäin sellaista haipakkaa, ettei mukana meinaa pysyä. Kärpänen on kuitenkin sitä mieltä, että selaimessa ei ole syy. Se ei käytä tuota syypääksi mainittua selainta, vaan erästä toista, joka ei ole myöskään sama, mitä VRK suositteli.

Syyksi tuohon ilmiöön Kärpänen arvelee sitä, että sivu on niin mahdottoman täynnä tavaraa. On yhteiset postaukset, sitten pitkät luettelot muita blogeja omissa osioissaan, kommenttilaatikko, (joka kyllä noihin aikoihin taisi olla karkuteillä), omat blogit, vinkit, lukija- ja kirjoittajaluettelot, tunnisteet, tilastot ja ties mitä kaikkea. Kärpäselle ainakin tulee mieleen mahtavatko ne kaikki niin kovin tarpeellisia ja välttämättömiä edes olla. Mutta jokainenhan saa omalle sivulleen hakea vaikka kuun taivaalta, jos siihen kykenee. Mitäpä se Kärpäselle kuuluu.

Vaikuttaisiko juuri erilaisten asioiden paljous siihen, että sivu lataantuu hitaasti? Vaikka kuinka yrittää vierittää alaspäin, ei tapahdu mitään, koska lataus on niin pahasti kesken. Aivottomassa päässään on Kärpänen tuumaillut, että kone kuitenkin tavallaan ”muistaa” nuo vieritysyritykset. Kun kaikki on sitten lataantunut, se toteuttaa käyttäjän käskyn ja lähtee vierittämään sivua alaspäin, kunnes tulee kohtaan, johon vieritys on päättynyt. Silloin se pysähtyy ja alkaa toimia taas reaaliajassa käyttäjän seuraavien käskyjen mukaan.

Tällaisen teorian on Kärpänen siis kehitellyt. Saattaa olla, ettei sillä ole totuuden kanssa tekemistä puupennin puolikkaan vertaa, mutta teoriana se kelpaa Kärpäselle itselleen hyvin, kunnes joku keksii paremman selityksen.