Alkutalven aamu valkeni harmaana ja koleana, kun Pekka jännityksestä ja innosta puhkuen nousi ylös muutaman tunnin aamuyöstä torkahdettuaan. Vaikka uni oli jäänyt lyhyenlaiseksi, ei Pekka tuntenut väsymystä, sillä olihan alkamassa hänen elämänsä ehkä tärkein päivä. Liisasta tulisi tänään hänen kihlattu morsiamensa, ja he voisivat alkaa toden teolla suunnitella yhteistä tulevaisuuttaan.

Yöllä Pekan valvoessa ja Liisalle kirjoittaessa oli tämä ajatus kirkkaana noussut päällimmäiseksi kaikista. Pekka ei enää epäröinyt eikä heilahdellut tunteissaan laidasta laitaan, sillä kirjoittaessaan Liisalle ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, oli hän vain vahvistanut itseään ja omien suunnitelmiensa ja toimiensa oikeellisuutta. Nyt oli Pekka vahva uskossaan eikä hänen päähänsä edes juolahtanut ajatus, että Liisa voisikin olla eri mieltä, ja Pekka palaisi kosioretkeltä murtuneena miehenä.

Nopeasti Pekka suoriutui aamutoimista. Sitten hän kantoi autoon mukaan varaamansa tavarat. Siinä olivat hänen omat matkatavaransa ja lisäksi iso kassi tuliaisia Liisalle. Pitkien odotuksen viikkojen aikana oli Pekka hankkinut yhtä ja toista viemistä Liisalle. Osan tavaroista oli hän jopa ajatellut aikanaan palvelevan heidän yhteisessä kodissaan.

Niinpä viemisinä oli astioita ja muuta kotiin sopivaa tavaraa. Lisäksi oli Liisalle henkilökohtaisesti tarkoitettuja lahjoja kuten koruja, kosmetiikkaa, vaatteita ja kenkiä. Ja kun ihan eri puolilta maata oltiin kotoisin, oli Pekka vielä ottanut mukaan oman paikkakunnan tuotteita ruisleipää ja marjahilloa Liisalle maistiaisiksi.

Hyvin ja monipuolisesti oli Pekka siis matkaan varustautunut. Taivaalta heitteli muutamia lumihiutaleita, kun Pekka istahti autoon aloittaakseen pitkän matkan Liisan luokse ja kohti edessä siintävää loistavaa tulevaisuutta. Pekka vilkaisi vähän huolestuneena taivaalle. Lumisadetta hän ei toivonut. Hän oli luottanut säätiedotuksiin, jotka olivat luvanneet kuivaa ja hyvää keliä koko viikonlopuksi. Niinpä olivat talvirenkaat vielä varaston nurkassa eivätkä suinkaan auton alla. Sille nyt ei tässä vaiheessa kuitenkaan voinut enää mitään tehdä. Varovaisesti ajellen arveli Pekka selviävänsä huonoissakin olosuhteissa.

Sää kuitenkin oli masentaa Pekan mielen heti alkumatkasta. Lunta alkoi tulla taivaan täydeltä, eikä Pekka aika ajoin nähnyt kunnolla eteensä. Nopeus oli pudotettava minimiin niissä kohdin, kun näkyvyys lumisateen takia oli kerta kaikkiaan olematon. Pekka huolestui. Tällä menolla myöhästyisi hän reippaasti sovitusta tapaamisajasta. No, hän soittaisi kohta Liisalle ja selittäisi tilanteen. Eniten Pekkaa harmitti se, että kallista yhteistä aikaa tärvääntyi nyt täällä tien päällä mokoman kelin takia…