Nopeaa ja tehokasta viestinkulkua ei kiireisessä maailmassamme sovi väheksyä. Poissa ovat ikävät viivytykset, jotka aiemmin saattoivat johtua siitä, että kotoa ei löytynytkään sopivaa kirjepaperia tai –kuorta: kone vain auki, vastaanottajan osoite yhteystiedoista sille varattuun kenttään ja kirjoittamaan. Fontin tyylin, koon ja värinkin voi valita sen hetkisten mieltymystensä ja halujensa mukaan.            

Harmia ei tuota myöskään se seikka, että kirje ei ehdi tämän tai huomisen päivän postilähetykseen. Sähköisen viestin kun voi sinkauttaa vastaanottajalle minä päivänä ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Yön hiljaisina tunteina naputeltu sähköposti löytyy vastaanottajan postilokerosta heti, kun kyseinen henkilö laatikkoonsa kirjautuu. Tekstiviestin taas voi vastaanottaja lukea välittömästi sen saavuttua, ellei sitten pyhitä yö- tai muuta rauhaansa laittamalla puhelimensa äänettömälle.                                                 

Poissa ovat myös päivien, jopa viikkojen odottelut vastauskirjeitten osalta. Jos tänään laitan viestin menemään, odotan vastausta viimeistään huomenissa, mieluummin jo tänään. Ellei sitä kohtuullisen ajan sisällä ala kuulua, alan huolestua, onko viestini lainkaan tavoittanut vastaanottajaa vai onko vika jossakin muussa.

 Niin, kätevää, nopeaa, tehokasta ja vaivatonta. Sitä kaikkea on nykyinen tiedonsiirto ja henkilökohtainenkin viestinvaihto sähköisin välinein. Mutta kaikessa tehokkuudessaan, nopeudessaan ja vaivattomuudessaan on se myös jollakin tapaa kylmää, etäistä ja persoonatonta.

Täsmälleen samanlaisen viestin ulkoasuaan ja sisältöään myöten voi halutessaan lähettää lukemattomille vastaanottajille. Kirjoituspaperia ei enää hankita ja valita harkiten sen sopivuutta omiin tarpeisiin ja mieltymyksiin tai vastaanottajan persoonaa silmällä pitäen. Harvemmin kukaan enää viitsii koristella viestejään kuvin tai piirroksin. Korkeintaan hymiöitä voidaan käyttää viestin ulkoasua elävöittämään tai kirjoittajan tunnetiloja kuvaamaan…