Nyt sai Artturikin yllättäen toimintakykynsä takaisin. Hän tarttui rivakasti pillerihattuista käsivarresta ja talutti tämän syrjemmälle. Eihän rouva sinne mielellään olisi siirtynyt, vaan tempoili vastaan, sähisi ja sylki ja yritti irrottautua Artturin otteesta. Mutta Artturi osoitti olevansa todellinen susi, joka kyllä sai äksyn naisihmisen talttumaan ilman väkivaltaa.
Rauhoittavasti venäjää puhellen hän johdatteli tullirouvaa kauemmas vastaanottotiskistä ja Punahilkasta. Kun tullitar sitten näytti hieman asettuneen, jätti Artturi hänet kylpylähotellin vartijan hoteisiin ja palasi takaisin Punahilkan luo.

Kun Punahilkka hiukan kulmiaan kohotellen kääntyi taas Artturiin päin, totesi tämä anteeksi pyydellen, että hänen seuralaisensa oli kovin tulinen ja tappurainen eikä oikein sietänyt sitä, jos Artturi osoitti huomiota muita kaunottaria kohtaan. Muuten oli kyllä mukava ja ihastuttava naisihminen ja mikä parasta: samaa tulta ja tappuraa löytyi hänestä vähän jokaisella elämänalueella. Punahilkka ymmärsi yskän ja muisti, että Artturi aikoinaan oli hänessäkin pitänyt juuri kyseisistä ominaisuuksista. Monta kertaa oli Artturi maininnut, että Punahilkka saisi hänen puolestaan viedä, Artturi vikisisi.

Punahilkka ei kuitenkaan aikonut nyt ryhtyä mihinkään viemisiin. Artturi saisi hänen puolestaan vikistä kaikessa rauhassa venakkonsa käsittelyssä. Ja jos äsken nähdyt merkit jatkossa pätisivät, saisi Artturi vikistä toisenkin kerran. Sen verran näkyi temperamenttia löytyvän pillerihattuisesta.

Niinpä Artturi ja Punahilkka hyvästelivät toisensa ilman sen suurempaa dramatiikkaa, sillä tullirouva näytti edelleen vilkuilevan heidän suuntaansa valmiina syöksähtämään paikalle, jos hyvästelyt liian läheisiksi ja lämpimiksi alkaisivat käydä. Pillerihattuisen huomaamatta Artturi sujautti Punahilkan käteen paperilappusen. Punahilkka ei siihen sen enempää huomiotaan kiinnittänyt, heittipä vain koriinsa. Päätti katsoa sitten myöhemmin, mitä lappuseen oli kirjoitettu.

Mutta huone olisi nyt saatava yöksi, ettei rikoksen polulle joutuisi yösijan toivossa Punahilkka lähtemään. Siinä asiaa tuumiessaan ja ihmisjoukon hajoamista ympäriltään odottaessaan Punahilkka arvioi eri vaihtoehtoja. Parhaalta vaihtoehdolta tuntui nyt ottaa kiltisti huone, vaatimaton ja halpa, ja suunnata aamulla satamaan kyselemään laivojen lähtöaikoja ja varaamaan hyttiä kotimatkalle. Eihän se ihan sama olisi kuin helikopterikyyti lähes kotiovelle, mutta vaihtoehdot olivat nyt melko vähissä.

Paljon oli joka tapauksessa tapahtunut tämänkin lyhyen ajan kuluessa, elettiinhän vielä perjantaita. Kyllä olisi tässäkin muistelemista ja nauramistakin sitten, kun taas omassa kotonaan turvallisesti olisi.