Vaikka Pekka mielessään tunsikin pettymystä, kun ei Liisaa kihlattua saanutkaan vielä tällä kertaa, ei hän siitä paljoa Liisalle puhunut. Tyytyipä vain itsekseen asiaa murehtimaan. Eniten häntä huolestutti nyt se asia, että työpaikalla oli niin kovasti tulevasta kihlauksesta hehkuttanut. Mitä hän nyt sanoisi, kun ei kihlattuna miehenä maanantaiaamuna töihin saapuisikaan. Jotain oli keksittävä, muuten menettäisi Pekka niin itsekunnioituksensa rippeet kuin viimeisenkin arvostuksen työpaikallaan.

Liisalle hän ei uskaltanut mitään mainita siitä, että työpaikallaankin oli asiasta niin kovin julkisesti puhunut. Tämähän saattaisi suuttua siitä perinpohjaisesti eikä enää katsahtaisikaan Pekkaan päin. Nyt oli edettävä todella varovasti joka suuntaan. Se ei ollut Pekan vahvimpia ominaisuuksia, mutta muutakaan ei nyt voinut.

Pekka päätti jättää murehtimiset tuonnemmaksi. Kotimatkalla hän varmasti keksisi jotain, millä epäonnistuneen kihlareissun saisi parhain päin selitettyä. Nyt päätti hän nauttia Liisan seurasta ja yrittää hienovaraisesti saada Liisa taipuvaiseksi ajatukselle yhteisestä tulevaisuudesta. Pekka otti sormuksen pöydältä ja sujautti sen taskuunsa. Sillä olisi myöhemmin kyllä käyttöä, siitä hän oli jokseenkin varma.

Siinä illan kuluessa alkoi pettymyskin hiljalleen lientyä. Ravintolassa oli myöhemmin illalla myös tanssia. Pekka haki Liisaa monta kertaa tanssimaan. Hänestä alkoi tuntua entistä varmemmalta, että Liisa oli hänen tuleva elinkumppaninsa.

Pieniä säröjä tähän luottamukseen teki kuitenkin se, että Liisa tanssi muittenkin kanssa ja painautui tanssittajiensa syliin varsin kiihkeästi. Se ei Pekan mielestä ollut kovin sopivaa, sillä Pekkahan Liisan seuralainen oli täällä tänä iltana. Kun Pekka asiasta yritti huomautella, totesi Liisa vain, että tanssittajat olivat hänen vanhoja tuttujaan. Ei kait hän sellaisten tanssiinkutsusta voinut kieltäytyä.

Eikä Pekalla ollut minkäänlaista oikeutta käyttäytyä noin mustasukkaisesti ja omistavasti. Liisa ei ollut kihloissa Pekan kanssa ja vaikka olisikin, niin ei sekään antanut Pekalle oikeutta tuollaiseen käytökseen. Liisa tanssi kenen kanssa halusi, eikä Pekalla ollut siihen mitään sanomista.

Tähän oli Pekan tyytyminen, mutta hän ei voinut mitään sille, että mustat sukat alkoivat entistä tiukemmin puristaa hänen nilkkojaan ja pään ympärilläkin tuntui olevan kuin kireä vanne. Kun viereisessä pöydässä istuva, Pekalle aivan vieras nainen vielä vihjaili jotain vedätyksestä, jota Liisa harrasti flirttailemalla avoimesti muitten miesten kanssa Pekan  käydessä miestenhuoneessa, alkoi Pekasta tuntua, että hänen päänsä kohta räjähtäisi.

Niinpä hän huokaisi helpotuksesta, kun ilta vihdoin loppui, ja hän hyvästeli Liisan saattaen tämän taksiin. Itse hän siirtyi hotellihuoneeseensa, jossa kävi kohta yöpuulle. Mutta uni ei tullut Pekan silmään. Hän kääntyili vuoteellaan, ja tämän tästä muistuivat mieleen viereisen pöydän naisen sanat. Jos Pekka oikein rehellinen oli itselleen, oli hänen tunnustettava, että samansuuntaisia ajatuksia oli hänenkin päähänsä pällähtänyt Liisan keimailua katsellessaan.

Tällaiset ajatukset pyörivät Pekan päässä höystettyinä vielä maanantaisella töihin paluulla. Yltä päältä hiessä vaipui Pekka joskus aamuyöllä levottomaan horteeseen. Hän näki unta, että esimies antoi hänelle mojovan potkun takalistoon, ja Liisa ihailijoineen nauroi ja ilkkui jossakin taustalla…