Hoh-hoijaa! Kärpänen raottelee varovasti verkkosilmiensä raskaalta tuntuvia luomia. Samalla se oikoo siipiään ja venyttelee jalkojaan. Kylläpäs väsyttää ja koko olo tuntuu kovin kankealta. Kankeudestaan huolimatta yrittää se kuitenkin nousta siivilleen ja onnistuuhan se, vaikka vaivalloisesti. Mutta liikkeelle on lähdettävä, ei tässä nyt muukaan auta.

Kuin kokeeksi tekee Kärpänen pari vaappuvaa kierrosta katon rajassa. Sitä huimaa, ja se lennähtää nopeasti istumaan ikkunalaudalle ja vilkaisee ulos. Hui kauhistus! Maa on kauttaaltaan valkoinen ja taivas paksujen harmaiden pilvien verhossa. Pilvistä näyttää harvakseltaan tipahtelevan jotakin valkeaa. Se on lunta, kyllä Kärpänen sen tietää.
Samanlaista oli silloin, kun Kärpänen edellisen kerran lenteli tiedonhankintakierroksillaan.
 
Mutta siitä on jo aikaa. Välissä on ollut kevät ja pitkä sateinen kesä. Silloin Kärpänen kyyhötteli lehtien alla sateelta suojassa. Vain muutamina aurinkoisina päivinä se teki vähän pitempiä lennähdyksiä blogimaailmassa milloin lueskellen mielenkiintoisilta vaikuttavia postauksia, milloin taas itse hiukan virtuaalikynäänsä virtuaalisessa musteessa kastellen.
 
Kaikenlaista sivuilta löytyikin. Keskellä kesää joutui Vuodatus kriisiin, kun ukonilma näytti, miten luonnonvoimia vastaan on turha rimpuilla. Postaukset loppuivat kuin seinään ja kuvia hävisi savuna ilmaan tuhansia ja taas tuhansia. Siitä alkoi pitkä valitusten virsi, jolle ei vieläkään näkynyt loppua. Monta blogistia ilmoitti siirtävänsä bloginsa toiseen paikkaan, kun vastoinkäymiset tuntuivat viikosta ja kuukaudesta toiseen vain jatkuvan.
 
Ihan mielenkiinnosta lennähti Kärpänen silloin NKK:n blogiin katsahtamaan, miten siellä tämä ankara takaisku oli otettu vastaan. Siellähän ei kylläkään kuvia ollut, mutta mahtoiko NKK olla kovinkin vihainen, kun ei päässyt postaamaan ja muilla luetuttamaan ”kuolemattomia” ajatuksiaan. Joko oli muuttokuorma pakattu ja ovet paukkuen ja koko Vuodatus alimpaan helvettiin manaten lähdetty vihreämmille laitumille.
 
Mutta ei ollut NKK vihainen, päinvastoin. Kovin ymmärtäväisin sanakääntein tämä kirjoitti oikein postausten sarjan asiasta. NKK tuntui kyllä ymmärtävän niitä, jotka itkivät hienojen, nyt kuvien menetyksen myötä aivan torsojen blogiensa perään. Mutta toisesta suupielestä totesi hän taas sarkastiseen tyyliinsä, että kyse sentään oli vain kuvista ja kirjoituksista. Paljon suurempiakin menetyksiä ihmiset elämässään kokivat, ja silti oli vain elämän jatkuttava.
 
Niin että ei muuta kuin uutta postausta bittiavaruuteen. Taisi NKK sellaistakin mainita, että viisas postaaja aina tallensi kaikki postauksensa johonkin paikkaan, mieluummin useampaan. Silloin ei haittaisi, jos jotkut sivustot kaatuisivat sähkökatkoksen tai jonkin muun ikävän sattumuksen vuoksi.
 
Oli NKK:lla mainita tästä asiasta oikein esimerkkikin. Punahilkalle, sille hepsankeikalle, oli näin joskus käynyt. Mutta nyt ei enää kävisi, jos NKK muistaisi tallennuksista huolen pitää. Punahilkasta puheen ollen: näyttipä tämäkin taas niitä liirumlaarum juttujaan NKK:n blogissa julkaisseen. Kärpänenkin oli ne kyllä läpi kahlannut, sen verran utelias se oli. Menetteliväthän ne tietysti paremman lukemisen puutteessa, mutta jatkuvasti niitä ei kyllä kukaan jaksaisi lueskella. Onneksi olivat loppuneet!