Mistä lie oli KHÄ taas kaivellut viikon viimeisen postauksensa kysymyksen. Joka tapauksessa hän oikein ulkomaan kielellä siinä lupasi, että tämän erän perästä oli hänen uteliaisuutensa tullut tyydytetyksi, ja tämä olisi viimeinen kysely häneltä. Vielä täydentäessään postaustaan joitakin aikoja myöhemmin oikean vastauksen löydyttyä palasi hän uudemman kerran asiaan.

Mahtoiko KHÄ itsekään uhkaustaan uskoa ja liekö sitä edes tosissaan sanonut. Loppuvuosi taisi kyllä mennä ilman kyselyjä ja arvuutteluja, mutta jo uuden vuoden ensimmäiset viikot tulivat osoittamaan lausahduksen koko lailla liioitelluksi. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi? (Kärpäsen huom!).

Visaisen kysymyksen lisäksi kertoili KHÄ illanviettosuunnitelmistaan. Vapaasti sai jokainen halukas vihertyä ja tuntea ilkeitä pistoksia sisikunnassaan. Täällä sitä vaan syödä mässytettiin ja nautittiin kulttuurista!

Ensimmäinen kommentoija ei kumma kyllä ollutkaan vakiosakkia, vaan kokonaan yhteisön ulkopuolinen (näin Kärpänen ainakin arvelee), joka näytti aina silloin tällöin heittävän kommentin nimenomaan juuri KHÄ: n postauksiin. Häntä ei tällä kertaa kiinnostanut ryhtyä arvailemaan, vaan hän takertui pyrstöstään vai liekö nokastaan postauksen muuhun antiin. Herkästihän sitä keski-ikäiset naisihmiset alkavat kertoilla omia kokemuksiaan jälkikasvustaan, kun siihen vain tilaisuus ilmenee. Nyt ilmeni, ja mikäpä siinä.

Mutta tuntia myöhemmin alettiin jo arvailla. AMP sotki taas taitavasti, ja ilmeisen tahallisesti,  nimet ja merkitykset ja luultavasti jotain oikeaakin osui kommenttiinsa sohaisemaan, kun KHÄ seuraavana päivänä kommenttisaalista pureskellessaan joutui kyselemään tiedon/kuvitelman perään.

Mutta jo jäi AMP: kin sanoilla leikitellessään lehdelle soittelemaan, kun VRK yön nukuttuaan ja aamulla väkevällä, mustalla? kahvilla (ilman hiilihydraattimössöä) harmaita aivosolujaan virkistettyään asettui näyttöpäätteensä ääreen ”muistelemaan”. Siinä taisi jo kahvikin jäähtyä ja painua juomakelvottomaksi, kun VRK latasi tulemaan muistitietouttaan, jota ei niin vain vääräksi kaiken maailman wikipedioilla sun muilla kommervenkeillä todistettaisikaan. Pienen takaportin hän kyllä jätti itselleen, jos sittenkin sattuisi hän muistamaan jonkin pikkuasian väärin.

VRK: n muisteloissa vilisivät orjat ja vapaat, vapauttajat ja kapinalliset, merirosvot ja heidän johtajansa muusta sekalaisesta väestä puhumattakaan kaikki niin suloisessa sekamelskassa, ettei paremmasta väliä. Kärpäselle tuli tunne, että VRK: n ”muistikapasiteetti” oli kuin hyllykkö, jossa oli paljon pieniä asioita eri hyllyillä. Sieltä VRK sitten poimi tuota nippelitietouttaan aina siitä kohdasta, mihin käsi sattui osumaan. Sen ei niinkään ollut väliä, liittyikö tieto mitenkään puheena olevaan asiaan, saati kertoiko VRK sen niin, että siitä lukijakin olisi jotakin ymmärtänyt.

Pääasia tuntui olevan, että ”tietoa” piisasi, ja että se antoi kuvan sivistyneestä ja paljon lukeneesta tai muuten tietonsa hankkineesta ihmisestä. Kärpäselle ei tätä kuvaa valitettavasti muodostunut, mutta sehän nyt ei muutenkaan mistään, saati sivistyksestä mitään ymmärrä, joten ihmekös tuo.

Jopa KHÄ taisi vetäistä loput, viikonlopusta jääneet pullanmuruset väärään kurkkuun VRK: n selontekoa lukiessaan. Hiukan lyhyempikin lausunto olisi hänelle kelvannut, vaikka jotain oikeaan osunutta kommentissa kyllä oli. Silti vielä jäi puuttumaan villakoiran ydin, joten paljosta porusta saatiin tälläkin kertaa varsin vähän villoja.

KHÄ: n kehuista innostuneena palasi VRK rintaansa röyhistellen täydentämään kommenttiaan. Lähinnä täydennys liittyi syömäpuoleen, mutta muisti hän taas kerran toki mainita maan mainion muistinsakin, jota eivät minkään sortin vaivat vielä olleet päässeet heikentämään (Kärpäsen huom!). Niin sitä pitää! Sillä kukapa sen kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse.

Myös PPHH kantoi kortensa kekoon tarjoilemalla niin sisällissotaa kuin jazzmusiikkiakin vastaukseksi. Tällä kertaa vain tuo korsi oli pahasti kastunut, joten kipinää ei ottanut tämäkään arvaus.