Enhän mää ny kumminkaan mihinkään turkkiostoksille lähe, en lähe ees kahtelemaan. Elukat ne turkkiloissa kulukoo ja semmoset rouvashenkilöt, jotka ajaa kylymillä autoilla, semmosilla ku mersut. Niin mää oon kuullu sanottavan.

Mulla on takkia kaapit täynnä enkä lisää osta, ennen ku entiset on hituna. Sitäki saa varmaan oottaa maailman tappiin asti. Mun vanhimmat takkireuhkat taitaa nimittäin olla melekeen kuuskymmentä vuotta vanhoja. Ei silti, että mulla monta semmosta olis kaapissa, mutta yks on. Mää toivon, että joskus vielä siihen mahtusin. Se on nimittäin tosi nätti takki, vaikka onki vanha.

Emmää ite sitä oo kylläkään ostanu. Se on ostettu aikonaan mun vanhimmalle siskolle ja toiselle siskolle ostettiin samallainen, mutta erivärinen. Kumpiki sisko on ollu maan mullissa jo useampia vuosia. Toinen niistä melekeen sen kuuskymmentä vuotta, ku se kuoli niin nuorena. Toisen kuolemasta tuloo ens kuussa viis vuotta.

Aikanaan toista takkia, violetin väristä jotenkin muokattiin meille nuoremmille tytöille sopivaks, ja se on tullu tiesä päähän jo aika päiviä sitte. Mutta tämä toinen, turkoosi, on saanu olla alukuperäsessä asussaan. On se jostaki kohtaa vähä kulahtaneen näkönen, mutta mää muistan, miten hyvin se mulle sopi sillon, ku mää olin hoikka. Se on semmonen tyköistuva malli, joka levenöö helemaa kohti, ja siinä on tosi iso kaulus. Sanotaankohan sitä kaulusmallia shaalikaulukses. Vyötärönseuvulla on kiinnitys parilla napilla.

Kermakaikkiaan hieno takki, ja senki takia mää sitä arvostan, ku se on vanha, hyvää ja kunnollista suomalaista työtä ja hyvää kangasta. Ei mikään halapatuontimaissa kyhätty, heti päälle hajoava, saumoistaan irvistelevä retale. Tulis vaan aika, että mahtusin siihen taas!

Mutta ku takeista tuli puhe, niin on mulla turkkiki olemassa. Ostin sen yli kolomekymmentä vuotta sitte, ja senhän arvaa, ettei se enää näijen lihojen päälle oo mahtunu naismuistiin. Se on semmonen vaalea kelsiturkki, nätti tyköistuva malli seki. Huono puoli siinä on se, että pakkasilla se on niin sähkönen, että aivan hirvittää. Rätinä vaan kuuluu, ku sitä pukoo tai riisuu. Toinen huono puoli on sen väri. Vaalea on äkkiä aika nuhurusen näkönen, ja turkin pesettäminen on kallista hommaa. Kerran oon muistaakseni sen pesettäny, mutta nythän ei oo enää vuosikymmeniin tarvinnu ees sovitella sitä päälleen.

Viime keväänä kävin vähä kyselemässä, voisko sitä jotenki uuvistaa. Kaikenlaistahan voi tehä, isontaa ja pienentää ja muuttaa malliaki, ku on ammattilaiset asialla. Mutta emmää sitte kumminkaan saanu itestäni niin palijo irti, että oisin sen vieny korijattavaks. Ku noita takkia on muutenki liikaa, ei niitä millään ennätä kaikkia pitää. Olokoon kaapissa. Jos seki vielä joskus tuommosena mahtus, kuka tietää, ja jos ei mulle, niin jolleki muulle sitte.

Hieno, punanen nahkatakkiki mulla kaapissa on, mutta ei sitäkään voi enää semmosena pitää, vaikka se saattas kyllä mahtuaki. Se oli aikonaan kallis takki, Friitalan mallistoa. Sen korijuuttamista aattelin kans keväällä, mutta seki jäi. Ootellaan, mitä aika tuo tullessaan.

Huomenissa, ku oon lähössä isolle kirkolle, aattelin laittaa päälleni semmosen valakosen viitan. Ostin sen pari kolome vuotta sitte kermaanien valtakunnasta ja samalla ostin punasen viitan, jonka voi kääntää niin, että sen musta puoli onki päällä päin. Mää tykkään kumminki enemmän siitä punasesta puolesta, Punahilikka ku oon.

Ohan mulla siellä kaapissa vielä semmonen poppanatakkiki, ite tehty ja varmasti uniikki. Oon värijänny ja leikannu kuteet ite, kutonu kankaan ja leikannu ja ommellu takin. Hiat oon teheny batiikkivärijätystä kankaasta ja selässä on hieno kirijailu. Se on hieno takki, mutta aika vähä sillä on käyttöä. Ja näin talavisaikaan ei varsinkaan sitä voi käyttää. Joskus mää sitä kahtelen ja ihailen omien kätösteni työtä.

Sitte on erinäinen määrä muita retkuja. Aika monta hienoa ja vähä erikoistaki takkia siellä kyllä on, mutta pienenlaisia ovat tällä kertaa. Oikeastaan mua harmittaa, että mää on hävittäny monta hyvää takkiani. Mutta missä sitä semmosia isoja reuhkoja ihiminen säilyttäs? Kengät on toinen juttu. Ne mahtuu sentään kohtuullisen kokoseen tilaan.