Ulkona oli sää siis marraskuisen harmaa, kolkko ja jäätävä. Jotain piristystä kaipasi Punahilkka elämäänsä. Löytyisikö sitä susipoluilta? Ei auttanut kuin lähteä katsomaan. Punahilkka avasi sivunsa ja kas kummaa! Postilaatikkoon näytti tulleen viesti. Jo hiukan kiinnostuneena Punahilkka klikkasi viestin auki ja ryhtyi lukemaan.

Haa, nyt taisi asialla olla oikein kirjailijasusi, sillä näin pitkää viestiä ei Punahilkka vielä aiemmin ollut saanutkaan. Kirjoitustyylikin oli sellainen, että mitä pidemmälle Punahilkka luki, sitä enemmän häntä alkoi viestin taakse kätkeytyvä susi ja erityisesti tämän asia kiinnostaa.

Kirje oli kuitenkin niin pitkä, että lyhyen lakisääteisen taukonsa aikana ei Punahilkka sitä ennättänyt kokonaan lukea, eikä hänellä myöhemminkään työpäivän aikana ollut enää mahdollisuutta palata sen ääreen.

Mutta se, mitä hän kirjeen sisällöstä oli ennättänyt lukea ja tajuta, sai hänen mielensä melkoiseen myllerrykseen. Mitä tämä oikein oli? Kuka oli tuo kirjeen lähettänyt susi? Mitä hän oikein Punahilkasta halusi?