Yli viisitoista vuotta sai Markku toteuttaa aikeitaan. Sitten kaikki loppui kuin veitsellä leikaten. Riitta toki huomasi ja tunsi nahoissaan, miten hänen elinpiirinsä kapeni kaiken aikaa. Oikeastaan hän itse oli sitä kaventamassa, sillä halutessaan sovun säilyvän hän tukahdutti monet omat halunsa ja toiveensa. Kunnes mitta lopulta tuli täyteen, ja Riitan sisältä vihdoin kuoriutui se nainen, joka hän oikeastaan aina oli ollut, mutta joka vasta nyt päätti lopullisesti ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Markulle ja Riitalle syntyi kolme lasta, ja he olivat oikeastaan tärkein syy siihen, että Riitta noinkin kauan pysyi yhdessä Markun kanssa. Hän nimittäin ajatteli, että lapsilla täytyy olla ehjä koti. Kyllä Riitta useasti näki, ettei koti ollut sellainen, millaisen hän itse olisi halunnut lapsilleen tarjota. Vasta eron jälkeen hän ymmärsi, että ero olisi pitänyt ottaa ajat sitten. Mutta tarvittiin monta ikävää kokemusta, ennen kuin Riitta oli kasvanut siihen mittaan, että ero oli mahdollista toteuttaa.

Avioliiton aikana yritti Markku useaan kertaan saada Riittaa jäämään kokonaan töistä pois. Silloin tämä olisi ollut jatkuvasti hänen silmiensä alla ja myös taloudellisesti hänestä riippuvainen. Siihen ei Riitta kuitenkaan suostunut, mikä myöhemmin osoittautui todelliseksi taivaan lahjaksi Riitan elämässä.

Ero oli Markulle katkera pala. Hänellä alkoi olla jo ikää, ja pelko kokonaan yksin jäämisestä kaihersi mieltä. Tällä iällä ei uusien naissuhteiden luominen enää olisi niin helppoa kuin nuorempana. Sen Markku käsitti, vaikka rehvastelikin sillä, että saisi naisia vaikka jokaiselle sormelle, jos niin halusi.

Ei kulunut kauaakaan Riitan poismuutosta, kun Markulla jo oli uusi nainen kierroksessa. Olisi luullut, että kokemuksistaan oppineena ja ehkä vähän viisastuneena olisi Markku tämän naisen nyt osannut pitää. Mutta jo jonkin ajan kuluttua oli hän taas yksin. Yhteiselämän kokeilu osoitti, ettei Markku edelleenkään osannut arvostaa ja kunnioittaan naisia. Nämä olivat hänelle pelkkiä pelinappuloita ja työorjia, joita saattoi haukkua ja nimitellä, vähätellä ja halveksia aivan miten tahtoi.

Kyllä Markku aina suhteen loppumisen jälkeen rupesi näkemään naisten hyvät puolet. Mutta mitäpä se enää siinä vaiheessa auttoi. Sanottuja sanoja ja tehtyjä tekoja ei voinut enää saada takaisin, vaikka miten olisi halunnut.

Nyt on Markku yksin. Hän on jo vanha mies, eivätkä sairaudetkaan ole hänelle vieraita. Omaisuutta hänellä on, ja sen hoitamisessa riittääkin puuhaa väsymiseen asti. Mutta eivät omaisuus tai raha tuo onnea ja iloa yksinäisiin iltoihin. Televisio lähes ainoa seuralaisenaan viettää Markku nyt elämäänsä linnoittautuneena norsunluutorniinsa. Lapsiaan hän tapaa harvoin, sillä eivät hekään ole säästyneet Markun ilkeiltä sanoilta.

Ehkä Markku joskus yksin ollessaan katuu entisiä tekojaan. Eskosta ja tämän vaiheista hän ei tiedä mitään. Muitten lasten elämää hän seurailee taustalta. Entiset elossa olevat vaimot tai kihlatut ovat myös jääneet unhoon. Riittaan hän on toisinaan yhteydessä lasten asioissa. Yksinäisyys ahdistaa häntä toisinaan. Elettyä elämää ei voi enää muuttaa, ja jäljellä olevasta ei kukaan osaa sanoa mitään.