Kyllä mulle pikku hilijaa alakais piisata nuo joulupostaukset. Joulu oli ja meni, lahajoja saatiin ja jouluruokia syötiin niin ku ennenki. Mitä noita ny jatkuvasti vatvoo! Sitä mää en ainakaan ymmärrä, että joku vielä joulukoristeista teköö postauksia.
Mutta tämähän on vapaa maa, jokahinen postatkoon laillaan. Eihän mun tartte sellaisia postauksia lukea eikä ainakaan kommentoija, jotka mua ei kiinnosta tai jotka peräti ärsyttää. Sitä tässä ny lähinnä meinaan, että valinnanvaraa lukemisen suhteen ei oo kovinkaan palijo, ku melekeen jokahisessa otsikossa on sana ”joulu”.
Mää oon tänään ollu kirijottamisen suhteen tosi laiskalla päällä. Jotenki on tuo virtuaalimuste ollu kovasti tahameaa ja kynä ruosteessa. Ei kai se oikeastaan oo ihimekään. Mää laskin, että viikon sisään tää on mun kaheskymmeneskolomas postaukseni. Osa jorinoista on kyllä kirijotettu jo aikasemmin, mutta kumminki. Sehän meinaa keskimäärin kolomea postausta päivässä. Siihen vielä päälle muut kirijottelut, niin onhan siinä urakkaa. Emmää tällaseen määrään olis yltäny, jossen olis viettäny näitä päiviä yksistäni. Nyt oli aikaa ja intoaki, ku aina aamusta päivin pääsi kirijottelemaan.
Tänään mää nousinki vasta puoli seittemän aikoihin. Luin illalla sängyssä monta tuntia, ku en malttanu lopettaa kesken hyvää kirijaa, ja sitte aamusella nukutti ihan niin ku muitaki ihimisiä. Mulla oli meininki imuroija, ja sen sitte teinki, vaikka päivän valakenemista sai oottaa. Eihän se kunnolla ees valennu ollenkaan. Mun piti pistää kaikki valot päälle, että näin enimmät roskat ja pölyt saalistaa imurin kitaan. Aattelin, että siinä saa olla mun uuen vuojen siivoukset. Siivoan paremmin sitte, ku taas jotaki näköö.
Ku olin syöny napani killilleen sitä hyvää, eilen keittämääni tomaattikeittoa, lähin vähä ulos. Päätin mennä kysymään, josko se pirteä mummo, jota tässä taannon kävin kahtomassa, lähtis ulukoilemaan mun kans. Otin kävelysauvat mukaan, mutta se oli kyllä vikatikki. Tätä mun muutenki kipeää etukäpälää alako jomottaa, vaikka kuinka varovasti laiton sauvan maahan. Sen verran tärähti kumminki joka kerta. Toinen vikatikki oli se, että unohin sauvat sitte mummon eteisennurkkaan. No, sielläpähän ovat, ku seuraavan kerran meen mummoa hakemaan ulukoilureissulle.
Mummosta ei kumminkaan ollu ny ulos. Sen tassu oli kipeä, ja se ois rasittunu kävellessä lisää. Istun sitte vähän aikaa juttelemassa,ja sovittiin, että tuun toisen kerran kysymään mummoa kävelemään. Onhan mun joka tapauksessa haittava ne sauvani sieltä. Nyt on ainaki syy mennä.
Ystävätär soitti ja kysy, millon saa tulla asentamaan mulle muovisia parvekelaattoja. Ne oli hankkinu niitä jostaki ison määrän, oliko olleet peräti ihan ilimasia. Nyt oli jo useampi parveke laatotettu, ja vielä niitä riitti mullekin. Asennus luvattiin ”kaupan” päälle. Mun piti vaan mitata, minkä kokonen mun parveke on.
Mää tietysti höylisti lupasin mitata. Ku sitte piti ruveta mittaushommiin, en löytäny mittanauhaa mistään. Mitään rullamittoja mulla ei tietysti oo olemassakaan. Aattelin mitata parvekkeen sitte langan avulla, mutta mistäs tietäsin, minkä mittanen mun mittalankani on. No, mulla on noin kahen metrin mittanen sänky. Otin kerästä sängyn mittasen langanpätkän ja alon mitata. Eihän siitä tullu yhtään mitään, ku lanka veny ja vanu ja oli väliin mutkilla, väliin pinkeä ku viulun kieli.
Sitte muistin, että ohan mulla nelijäkymmentä senttiä pitkä viivotin. Sen avulla mittaaminen kävis ku koneella veisuu. Sitä en kylläkään muistanu, mihin sen olin survassu säilytykseen. Löyty se kumminki meleko nopeasti, ja ei ku mittaamaan. Ihan millintarkkoja mittoja en saanu, mutta sinnepäin kumminki. Mittaamista vaikeutti vähä seki, että parvekkeella on aika lailla tavaraa, ja lisäks oli jo meleko hämärää, eikä mulla oo siellä valoja.
Ilimotin sitte mitat ”asentajille” ja sain kuulla, että parvekkeelle uppoaa kolomekymmentä laattaa. Asennus kestää noin puoli tuntia ja se tullaan tekemään heti, ku vaan ilimotan, millon mulle sopii. Hyvää palavelua, ei voi muuta sanoa!
Kahtelin tuossa vähä, josko lähtis vaikka elokuviin. Mutta ei näytä olevan mitään mielenkiintosta tarijolla, joten taijan ottaa kirijan käteen ja ruveta lukemaan. Siinähän se vuojen 2013 viimenen lauvantakiehtoo kuluu rattosasti!
Kommentit