Punahilkka heräsi ovelta kuuluvaan napakkaan koputukseen. Vähän aikaa pähkäiltyään, missä oikein oli ja mitä oli tapahtunut hän huomasi Suden nukkuvan vieressään. Niin lähelle Punahilkkaa oli Susi nukkuessaan tullut, että Punahilkka makasi aivan sängyn laidalla lähes lattialle putoamaisillaan. Tassunsa oli Susi kietonut tiukasti Punahilkan ympärille.

Ovelta kuului uusi koputus, nyt jo vähän edellistä vaativampi. Susikin havahtui koputukseen ja avasi silmänsä. Vielä kolmas koputus, ja Susi ponnahti pystyyn ovea avaamaan. Oven takana seisoi sirkeäsilmäinen vastaanottovirkailija. Hän ryhtyi selittämään hämmästyneelle Sudelle, että soitettu oli monta kertaa, kuten Susi oli pyytänyt. Mutta kukaan ei ollut vastannut. Niin hän sitten oli lähtenyt katsomaan, mikä oikein oli hätänä, kun herätys oli pyydetty kaksi tuntia ennen teatteriin lähtöä, mutta sitä ei kukaan kuitannut.

Punahilkka ja Susi olivat nukkuneet niin sikeästi kiihkeitten lemmenleikkiensä jälkeen, että kumpikaan ei ollut kuullut puhelimen soivan. Se kyllä kaikkia vähän ihmetytti, mutta myöhemmin huomattiin, että puhelimen äänen oli sviitin edellinen asukki säätänyt niin pienelle, ettei siihen kyllä kukaan olisi herännyt, saati sitten lemmiskelystä raukea, uninen pariskunta.

Nyt alkoi olla jo vähän kiire. Punahilkalla oli sudennälkä, mutta ruokaa ei nyt ennättänyt ajatellakaan, vaan oli nopeasti kiirehdittävä suihkuun ja sitten teatterille. Suihkussa Punahilkka muisti unensa. Siinä hän oli tavannut jonkun Artturi Sudenkorennon ja tämän viehkeän punapukuisen seuralaisen, joka kovasti oli muistuttanut Punahilkkaa itseään. Ainakin suustaan oli pillerihattuinen ollut yhtä hyvä kuin hän, ellei parempikin, vaikka olikin venäläinen.

Sitten hän oli kyseisen Artturin takia riidellyt kohtalokkain seurauksin Suden kanssa, kun tämä oli heittäytynyt kovin mustatassuiseksi. Punahilkka oli unessaan joutunut majoittumaan hotellin kaikkein kurjimpaan murjuun, ja sitten Artturi Sudenkorento oli yöllä tullut koputtelemaan hänen ovelleen kummallisesti pukeutuneena. Päällä oli ollut punainen naisten jakkupuku ja jalassa bootsit. Venäläinen ystävätär oli puhunut Artturille joistakin tietokannoista, joihin Punahilkan kaikki menemiset ja tekemiset Susimetsässä oli muka kirjattu. Vielä Punahilkka muisti, että juuri ennen koputukseen heräämistään hän oli Artturin sylissä pohtinut, lähtisikö tämän kanssa Floridaan. Nyt vähän harmitti, kun uni oli katkennut juuri ennen kuin asia selvisi.

Mitähän tuollainen uni mahtoi tarkoittaa? Se oli kovin toden tuntuinen ja sijoittui tänne Tallinnaan ja juuri siihen ympäristöön, jossa Punahilkka Suden kanssa paraikaa oli. No, joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää, tuumasi Punahilkka taas ja lähti kuivattelemaan lyhyttä tukkaansa ja valmistautumaan teatteriin.

Teatteri-ilta ja sitä seurannut illallinen Suden kanssa oli mitä onnistunein. Punahilkka ja Susi nauttivat täysin siemauksin teatterista, hyvästä ruuasta, hyvästä musiikista, tunnelmasta, lämpimästä loppukesän yöstä ja lopuksi tietysti toisistaan. Punahilkka tunsi itsensä kuin kuningattareksi Suden osoittaessa hänelle jakamatonta huomiotaan. Jos oli fyysinen läheisyys ollut tähän asti hyvää ja onnistunutta, oli se nyt suorastaan käsin kosketeltavan intensiivistä.

Punahilkasta tuntui, ettei hän koskaan ennen ollut kokenut mitään tämän verrattavaa.