Työpaikkaromanssi oli kokeiltu, nuoruuden rakkaus eletty loppuun ja ravintoloiden ja baarien humala- ja seksihakuinen meno nähty. Kun harrastuksistakaan ei sitä oikealta ja sopivalta tuntuvaa löytynyt, alkoivat hyvät neuvot olla kalliita. Mikä siis neuvoksi?

Eräänä yksinäisenä ja ikävän täyttämänä iltana netissä surffaillessaan sattui Pekka osumaan deittisivustolle. Mitäs tämä oikein oli? Saattoiko ihmisiin tutustua tällaistenkin palstojen välityksellä? Vähän huuhaalta kuulosti, mutta kun ilmaiseksi sai kokeilla parin viikon ajan, niin ei kait tuo ottanut jos ei antanutkaan, vaikka oman profiilin sivulle loi.

Niin Pekka sitten rohkeasti tarttui härkää sarvista, ja kohta lennähti bittiavaruuteen uusi uljas deittiprofiili. Valmiin mallin mukaan olisi profiilin voinut täytellä, mutta sen verran luotti Pekka itseensä ja omiin kykyihinsä, että ihan omin sanoin itsensä esitteli. Lisäsipä vielä kuvansakin sivulleen, kun lukemansa perusteella tuli siihen käsitykseen, että yhteydenotot moninkertaistuvat, jos vastapuolen edustajat näkevät, millainen sankari toisessa päässä on.

Siihen ei Pekka kyllä oikein uskonut, sillä hän oli sitä mieltä, että kuvilla ei mitään ratkaista. Luonne se tärkein oli ja muunlainen yhteensopivuus. Ja mitäpä niillä sadoilla tyhjänpäiväisillä yhteydenotoilla ja flirteillä oli virkaa? Yksi, oikeanlainen, riittäisi Pekalle vallan mainiosti.

Epäilevän Tuomaan tavoin kallisti Pekka sinä iltana päänsä tyynyyn. Ei hän suuria odottanut nettitreffeistä, mutta myönsi kyllä senkin, ettei kukaan ainakaan kotiovelta tulisi hakemaan. Pakko oli itse yrittää ja olla aktiivinen, jos jotakin tulosta aikoi saada. Kannatti tämäkin konsti kokeilla, kun niin monet muutkin näyttivät olevan samaa mieltä.

Aamulla herätessään ei Pekka muistanut enää koko asiaa. Kului useampi päivä, ennen kuin hän uudemman kerran avasi sivun. Suuri oli hänen yllätyksensä, kun hän havaitsi, että yhteydenottoja ja flirttejä oli tullut lähes kasapäin. Nythän Pekka innostui. Se ilta kului postia selatessa ja siihen vastatessa.

Alkuun hän yritti olla kohtelias ja vastata kaikkiin yhteydenottoihin, jos ei muuten, niin ainakin kiittämällä mielenkiinnosta. Mutta sitten hän huomasi asian toivottomaksi. Flirtit saivat jäädä omaan arvoonsa, ja Pekka tyytyi lähettämään lyhyen kiitosviestin ainoastaan niille, jotka jotakin omaa ja persoonallista olivat viestiinsä sisällyttäneet.

Postia oli tullut joka puolelta Suomea, joten oli melko selvää, että kauimmaiset viestittelijät saivat tyytyä kiitoksiin. Alkuun Pekka kyllä kuvitteli, että mielenkiintoinen ihminen, asuipa hän sitten vaikka Timbuktussa, olisi enemmänkin arvoinen. Mutta ajan myötä tuli hän toisiin ajatuksiin ja keskittyi lähipaikkakuntiin.

Selvittyään pahimmasta postiruuhkasta päätti Pekka itsekin ryhtyä lähettelemään viestejä. Profiileita tutkimalla löytyi monta potentiaalista ehdokasta osa läheltä, osa kauempaa. Ja sitten eräänä päivänä avasi hän Liisan profiilin…