Meinas yöllä vähä tuntua käissä eilinen matonpesu painepesurilla. Siitä en kumminkaan välittäny, ku lähin jo melekeen kukonlaulun aikaan matonpesupaikalle pienet matot muassani. Niin siinä kumminki kävi, että yks matto jäi kotiin, ja se on ny pesemätä. En huomannu tempasta sitä mukaan, ku toiset matot olin keränny jo illalla valamiiks kasaan lähtöä varte.

Eipä auta muu, ku mennä vielä tuo yksinäinenki pesemään jossain rakosessa. Keskipäivällä en kyllä lähe sinne paistumaan, oli siellä sen verran lämmin jo aikasin aamulla. Ruuhkaa ei kyllä ollu. Hyvin mahtu pesemään, ja joista tuleva vesi oli mukavan lämmintä. Rannassa on mankeliki. Sillä on hyvä vääntää enimmät veet pois matoista. Niitä on sitte heleppo liikutella.

Kotiin ku pääsin, levitin puhtaat matot pyykkinaruille kuivamaan. Aattelin, että jos muuta pyykkiä ilimestyy, kerään niitä sitte sivummalle. Ny näkyy tulleenki, jonku pestyt lakanat hulumuaa kesätuulessa. Mutta naruilla on kyllä tilaa vielä vaikka kuinka monelle lakanalle, niin että ainakaan vielä en mattoihin kajoa.

Kerrostalossa saa kyllä aina olla vähä varppeillaan, millon joku älähtää jostaki asiasta. Saa nähä vaan, ettei joku hermostu siitä, että kuivatan mattoja pyykkinaruilla. Parempihan se vissiin on, että ne on tyhyjänä, ku ei niille muuta pyykkiä riitä. Matot voi olla jolleki ku punanen vaate taisteluhärälle.

Telineessä on kyllä paksut rautatangot, joita joskus oon käyttäny mattojen kuivattamiseen. Ny niillä kumminki roikkuu jonku toisen pestyjä mattoja. Kaiken lisäks niistä voi lähteä punasta maalia kosteisiin mattoihin. Joskus on lähteny, eikä sekään mitään mukavaa oo. Niin että ootanpa ny vaan, saanko mattoni kuiviks naruilla, ennen ku joku keksii, ettei noin saa tehä! Viimestään yhtiökokouksessa siitä sitte ainaki kuuloo.

Oon kaiken aamua vähä järijestelly paikkoja. En ymmärrä, miten yksin asuvalla ihimisellä voi aina olla paikat niin sotkussa, ku mulla nykysin. Varmaan se johtuu vähä siitä, että oon ollu viime aikona ny niin palijo liesussa. Lisäks mulla on aina joku rojekti menossa. On pyykinpesua ja kuivatusta, yhessä nurkassa on puhtaat, kaappiin menoa oottavat, toisessa jotain muuta. On matkalta tuotuja uusia romppeita, jotka ei vielä oo löytäny lopullista sijotuskohtaasa, on tuliaisia tytölle, matkalla tarvittu laukku, joka pitäs viijä varastoon jne.

Samallaista mää muistan olleen sillon, ku vielä olin naimisissa ja piti huolehtia mökeistä. Mulla oli tapana kerätä aina yhteen paikkaan kaikki se rompe, joka piti seuraavalla reissulla ottaa mukaan. Onneks oli yks vähä ylimääränen huone, joka toimitti varaston virkaa. Siellä niitä oli hyvä säilyttää lähtöön asti, ja kaikki löyty samasta paikasta.

Mutta näin jäläkeenpäin aatellen oon mää ollu hullu, ku oon teheny niin palijo ihan turha työtä. Palijo vähemmälläki ois selevinny. Ja mitä mulle on siitä jääny käteen? Ei yhtään mitään! Enkä tarkota ny mitään rahaa tai semmosta. Senki ajan ois voinu olla tytön kans tai vaikka matkustaa. Mutta ei! Aina piti olla lähössä tai tulossa, aina piti tehä jotaki.

Nymmää oon viisastunu enkä enää koko aikaa aattele, että pitäs tehä jotain. Kyllä ne tuloo ajallaan tehtyä, mitkä on tarpeellisia, ja tarpeettomista ei niin väliä oo. Emmää usko, että kukaan mun arkun äärellä pitää kirijaa siitä, mitä multa jäi tekemätä. Ja ite en enää oo tekemättömiä töit elä henki pihisöö keuhkoissa. Sitte, ku se pihinä lakkaa, on kaikki auttamattomasti myöhästä.äni  luettelemassa. Niin että ny kannattaa vaan nauttia, ku on loma ja ihana kesä! Niin, ja vielä henki pihisöö keuhkoissa. Sitte ku se pihinä lakkaa, on kaikki auttamattomasti myöhässä.