Loviisa viettää nimipäivääsä ja alottaa tänä suvena viikon 35.

Loviisa (ruots. Lovisa) on pohjoismainen naisen etunimi. Nimi Lovisa on alkujaan ruotsalainen muunnos ranskalaisesta naisen­nimestä Louise, joka on Louis-nimen naispuolinen vastine. Nimi Louis taas on germaanisperäisen Ludvig-nimen ranskalainen muoto, joka on ollut muun muassa useilla Ranskan kuninkailla. Loviisan nimipäivä on 25. elokuuta. Nimipäivä oli alkujaan Ranskan kuningas Ludvig IX Pyhän kuolin- ja muistopäivä, mutta Ruotsin ja samalla Suomen almanakassa Ludvig-nimi korvattiin korvattiin vuonna 1750 Lovisa-nimellä silloisen kuningattaren, Loviisa Ulrikan kunniaksi. Suomessa on 1900-luvun alusta vuoden 2009 loppuun mennessä on Väestörekisterikeskuksen mukaan 3 963 naista saanut nimekseen Loviisa. Muodossa Lovisa nimi on annettu 2 339 naiselle ja muutamalle miehelle.

Kovin suositulta nimeltä ei tuo Loviisa vaikuta. Mikä lie siihen syynä. Ite en tunne yhtään Loviisaa. Kirijallisuuvesta on tuttu se Niskavuoren Loviisa. Mutta tämä elokuun 25. päivä on mulle tärkeä aivan muista syistä. Olisko siitä ny jo kolokymmentäkuus vuotta, ku mää tein ensimmäisen ulukomaanmatkani, jos ei Ruotsin reissuja oteta lukuun. Lähin Reikkaan, Ateenaan, ku se oli ana ollu mun suuri haave. Ja ihan yksin lähin.

Siellä sitte sattu kaikellaista, ja varsinki tuon eellä mainitun päivän tapahtumat vaikutti palijoki mun elämään. Mutta niistä mää oon kirijotellu vuosi sitte, ku innostun muistelemaan kaukasia aikoja. Niin että jos jotaki kiinnostaa, mitä mää siellä nuorena ja hulluna touhusin, niin kannattaa katella viime elokuun kahennenkymmenennen viijennen päivän postausta ja siitä joitaki eteenpäin. Jos ei kiinnosta, niin sekään ei mitään haittaa.

Joopa joo, se tapahtu sillon, ku olin nuori ja nätti. Ny en oo enää ku nätti ja sitäki jären puolesta. Vai pitäskö sanoa, että sillon ku olin nuori ja hullu. Nykysin oon enää hullu.