Pekka heräsi, kun alkutalven kelmeä aurinko heitteli ensimmäisiä kalpeita säteitään verhon raosta huoneeseen. Hämmentyneenä hän katsahti ympärilleen. Missä hän oikein mahtoi olla? Ei ainakaan omassa vuoteessaan, vaan jossakin ihan muualla. Parisänky tämä oli, mutta sen toinen puolisko oli tyhjä. Painaumasta patjassa ja tyynyssä saattoi havaita, että myös tuolla toisella puoliskolla oli menneenä yönä kyllä nukuttu. Mutta nyt siinä ei näkynyt ketään. Pekka kokeili kädellään painaumaa. Se tuntui vielä aivan lämpimältä, joten siinä yönsä viettänyt, kuka sitten mahtoi ollakaan, oli noussut vastikään.

Hitaasti alkoivat eilisillan ja viime yön tapahtumat palautua Pekan mieleen. Hän muisti pitkän ajomatkan lumisateessa ja sitten pikkupakkasessa. Sirkkaa oli hän tullut tapaamaan. Heidän piti tulevana viikonloppuna yhdessä suunnitella, miten saisivat petturi-Liisan vastuuseen katalista tempuistaan.

Mutta asiat olivat illan mittaan edenneet hiukan toisella tavalla. Sirkka olikin ollut ihmeen ihana ja kaunis nainen, joka lempeillä puheillaan ja maanläheisellä, konstailemattomalla käytöksellään oli hurmannut Pekan niin, että tämä oli luopunut koko kostoretkestään.

Sirkka oli kertonut tunnistaneensa Pekan tämän aiemman profiilin perusteella ja ottaneensa uudelleen yhteyttä, koska oikeasti oli Pekasta kiinnostunut. Kiinnostuksensa oli Sirkka sitten osoittanut suutelemalla Pekka ihanasti ja kiihkeästi, painautumalla lujasti Pekan syliin ja hyväilemällä tätä niin, ettei Pekka koskaan ennen muistanut sellaista kokeneensa.

Pekka oli siinä Sirkan sylissä unohtanut kaikki entiset estonsa ja antautunut Sirkan ja kummallisen huuman vietäväksi vastaan panematta. Nyt oli takana kuuma lemmenyö, jonka muisteleminen sai veren kohisemaan Pekan suonissa. Mutta missä oli Sirkka? Pekka halusi hänet viereensä hyväiltäväksi ja hyväilemään. Hänestä tuntui, että hän oli kuin uudestisyntynyt mies. Nyt vasta, viisikymppisenä oli hänelle auennut erotiikan ja aistillisuuden ihmeellinen, kiehtova maailma. Sirkka oli sen hänelle viime yönä avannut, eikä Pekka halunnut enää koskaan lähteä sieltä pois.

Keittiöstä kuului liikettä ja astioiden kilinää. Kohta kantautui Pekan nenään houkutteleva kahvin tuoksu. Sirkka oli siis keittiössä laittelemassa aamupalaa. Pekka sulki silmänsä ja nautiskeli vapaapäivän rauhasta ja kiireettömyydestä tässä ihmeellisessä auvoisuuden ja nirvanan olotilassa. Hän ei muistanut, milloin viimeksi oli tuntenut itsensä näin tyytyväiseksi ja rentoutuneeksi. Siitä oli aikaa, ja jos tarkemmin ajatteli, niin tuskinpa koskaan aiemmin oli Pekka tällaista edes kokenut. Avioliitto ja sen sisältämä seksielämä oli aina ollut enemmän tai vähemmän häpeän tunteiden, kiireen, velvollisuuden, riittämättömyyden ja ties minkä muiden kielteisten tunteiden sävyttämää.

Viimeöiset kokemukset Sirkan kanssa eivät sisältäneet mitään tuollaista, vaan Pekasta tuntui, että ne olivat pelkkää autuutta ja niin fyysistä, henkistä kuin seksuaalistakin nautintoa. Pekka janosi niitä lisää! Kerran nautinnon pohjattomasta maljasta maistettuaan ei hän enää aikonut tyytyä mihinkään puolinaiseen tai vajavaiseen. Hän halusi nyt kaiken, miten aistien maailmasta oli irti saatavissa…