Hoh-hoijaa, vai tällainen susi… Irokeesisuden suudelmat olivat niin tulisia ja intohimoisia, että Punahilkka, joka kovasti piti suutelemisesta hänkin, lämpeni tässä käsittelyssä nopeasti. Hän kietaisi kätensä suden kaulaan, silitteli lyhyttä irokeesia ja painoi vartalonsa tiukasti kiinni öljykangastakkiin. Korkokengän verhoama sorja sääri kietoutui kuin huomaamatta suden bootsijalan ympärille.

Ties miten kauan olisivat Punahilkka ja irokeesisusi siinä toisiaan halailleet ja maistelleet, ellei heitä melko kovakouraisesti olisi palautettu todellisuuteen. Oltiinhan muslimivaltiossa, ja täällä kaikenlainen, hiukankin seksuaalisuuteen vihjaava käyttäytyminen julkisella paikalla oli ankarasti rangaistuksen uhalla kielletty.

Hotellin aulaan oli kuin tyhjästä ilmestynyt kaksi virkavallan edustajaa. He lähestyivät suutelevaa paria ripein askelin ja tempaisivat suutelijat erilleen sellaisella voimalla, että nämä olivat lentää nurin. Siinä rytäkässä Punahilkan iso punainen huivi aukesi ja valahti pois hänen päästään. Joutuessaan tasapainonsa säilyttääkseen ottamaan muutaman sivuaskelen tuli Punahilkka samalla paljastaneeksi reittään melko runsaasti, sillä hänhän oli pukeutunut pitkään, mustaan halkiohameeseen.

Tästäkös metakka nousi! Poliisit osoittelivat Punahilkan paljasta päätä, hameen sivuhalkiota, puseron syvään uurrettua kaula-aukkoa ja vielä punaisia korkokenkiäkin! He puhuivat ja selittivät, tarrasivat kiinni Punahilkan ja suden käsivarteen ja alkoivat sitten retuuttaa näitä ulos kadulle. Siellä oli odottamassa musta poliisiauto, ja siihen nämä onnettomat nyt työnnettiin, vaikka varsinkin Punahilkka yritti kovasti panna vastaan. Mutta vastaan panemisesta ei ollut mitään hyötyä. Susi alkoi rauhoitella Punahilkkaa, että viisainta taisi nyt vain olla kiivetä kiltisti autoon ja tehdä, mitä käskettiin. Muuten voisi syytelistaan rapsahtaa vielä maininta virkavallan vastustamisesta.

Punahilkka rauhoittui hieman, ja niin alkoi matka kohti poliisikamaria. Onneksi saivat susi ja Punahilkka olla kahdestaan auton takakopissa, ”rikollisten” osastossa. Nyt olivat hyvät neuvot kalliita, ja niitähän Punahilkalla oli aina korissaan. Hän kaivoi kännykkänsä esille aikeissa soittaa seuralaissudelleen. Avatessaan kännykkänsä hän huomasi, että tämä oli lähettänyt hänelle toistakymmentä viestiä. No, nyt vihdoin saisi hän Punahilkan vastauksen. Voisi Susi vähän yllättyä, kun kuulisi, että poliisikyydillä Punahilkkaa vieraan suden kanssa putkaan oltiin viemässä. Mutta nyt ei auttanut kainostella, jos mieli täältä jotenkin selvitä.

Niin Punahilkka näpytteli sudelle viestin. Vähän dramaattisuuteen taipuvaisena ja muutenkin pieni ketunhäntä kainalossa kirjoitti Punahilkka Sudelle viestin, että poliisilaitokselta päin voisi Susi häntä ruveta kyselemään, jos vielä Punahilkan elävien kirjoissa nähdä tahtoi.