Musiikin kopioimisen ja levittämisen laillisuudesta kommentoinut ja erään kuvasivuston osoitteenkin esille laittanut sai postaajalta hyväksyvää päänsilitystä kiitosten kera. Noinhan se juuri oli. Laillisuuden tiellä tässä nyt oli itse kunkin yritettävä pysytellä.

Vielä saatiin juttua aikaan punapepuista. Sellaista ei postaaja nimestään huolimatta ollut kertomansa mukaan nähnyt muualla kuin peilissä, ja sieltäkin nähtynä oli se aiheuttanut kauhun väristyksiä. Kaikki kahdeksanjalkaisten lajiin kuuluvat joutaisivat painua niin kauas kuin pippuri kasvaa, ja jos mahdollista, niin vieläkin pitemmälle!

Lettumaakarilla oli tainnut olla paistettavanaan tavallista suurempi taikina, sillä muutamaa pikkukommenttia lukuun ottamatta ei hän ollut juuri tähän postaukseen puuttunut. Siinä letunpaiston lomassa oli varmasti ollut aikaa miettiä syntyjä syviä, sillä anonyymin, tuon aiemman innoittamana toi hän nyt keskusteluun aivan uuden näkökulman. Tuon näkökulman nähdessään oli kärpänen vetäistä kahvinsa väärään kurkkuun, sillä niin hyönteinen kuin onkin, on se suuri kahvin ystävä.

Oliko anonyymi koskaan kuullut puhuttavan ”surutyöstä”? Tätä”vatvomista” voisi verrata siihen, sillä tässähän käytiin läpi mielipahaa, jota asia ja varsinkin ulkopuoliset sorkkijat olivat asianosaisille aiheuttaneet. Niin kauan kuin uusia mielipiteitä, moitteita, arvosteluja jne. ilmaantui, juttu jatkui, sillä eivät ”haukuttavat” suinkaan aikoneet purematta kaikkea niellä.

Lettumaakaria otti päähän, kun asiaa ei ollut saatu pidettyä pienessä piirissä, vaan sitä oli surutta ja epäilemättä suurta vahingoniloa tuntien levitelty turuille ja toreille. Näin oli saatu koko lintukoto syyllistettyä ja mustattua. Kirjoituksia oli arvosteltu, ihmisiä pilkattu, jopa kiusattu ja kaikki tiet johtivat suoraan sylttytehtaalle eli ulkopuolisiin hämmentäjiin, joista erääseen vihjattiin varsin suoraan, vaikkei ko. hämmentäjän samantapaisia vihjauksia hyvällä silmällä katsottukaan. Ehkä yhteisön jäsenten oli näitten kirjoitusten ja kommenttien kautta päästävä tekemään omaa ”surutyötään”, kuului sitten letunpaistajan eräänlainen yhteenveto.

Hoh-hoijakkaa! Kärpästä naurattaisi, ellei kysymyksessä olisi vakava asia. Plagioinnista kärähtäminen, siitä vastuuseen joutuminen sekä sen aiheuttama kohu kuin myös yleinen mielenkiinto tapahtunutta kohtaan ja surutyö ovat sen mielestä toisistaan yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Niistä ei kärpäsen mielestä voi puhua samana päivänäkään! Ainakaan niitä ei pidä mennä vertaamaan toisiinsa.

Suru on surua, ja siitä kärpäselläkin on jonkin verran jopa omakohtaista kokemusta. Yleensä surija ei voi kokemustaan valita tai välttää. Plagiointi taas on toisen kirjoituksen, kuvan yms. tuotoksen omissa nimissään esittämistä ilman lähdemerkintää, varastamista, ja siihen voi jokainen omilla valinnoillaan kuin myös rehellisyydellään ja toisen aikaansaannosten kunnioittamisella itse vaikuttaa. Niin että turha tulla puhumaan kärpäselle surutyöstä, kun itse on töppäillyt!

Lettumaakarin kannanotto ”surutyö” –argumentteineen sai tietenkin mustalukin varauksettoman ihailun ja hyväksynnän. Kerrankin tuntui siltä, ettei asiaan ollut enää mitään lisättävää. Monissa mykysopissa oli lintukotoa admineita myöten keitetty ennenkin, mutta aina sieltä vain lapsenmielisesti noustiin uhmaamaan pahaa maailmaa. Hyvä me!