Nyt alkoivat jo Punahilkaltakin käämit pahaenteisesti hiiltyä. Ellei Suden passannut uskoa Punahilkan sanaa, niin ei sitten. Mihinkään vakuutteluihin ja todisteluihin ei Punahilkka kyllä rupeaisi. Kaipa heillä molemmilla, niin Sudella kuin Punahilkallakin, oli muitakin suhteita ja kontakteja, ja hyvä että oli. Jos toisen jokaista silmänliikettä täytyi haukan tavoin vahtia ja sen merkitystä tivata, ei kyseisellä suhteella kyllä kovin pitkää tulevaisuutta olisi.

Mustanharmaista, ikävästi löyhkäävistä sukista susien jaloissa oli Punahilkka kyllä saanut jo enemmän kuin tarpeekseen. Olipa Susi muilta ominaisuuksiltaan miten ihana hyvänsä, niin kaikki ne ominaisuudet hautautuisivat kyllä mustasukkaisuuden ahdistavan varjon alle. Sellaista suhdetta ei Punahilkka halunnut enää koskaan, ei ikinä, ei kuuna kullan valkeana!

Punahilkan ja Suden ”keskustelu” alkoi olla jo sellaista sanallista ilotulitusta, että ympärillä olevat teatterivieraat loivat heihin vähän ihmetteleviä silmäyksiä. Totta kai moinen välien selvittely yleisellä paikalla myös kiinnosti monia. Harvoin sitä teatterin lämpiössä pääsi näkemään ja kuulemaan tällaista draamaa elävästä elämästä.

Sen verran kumpikin lopulta rauhoittui, että keskustelua päätettiin jatkaa kylpylähotellin sviitissä. Niin jäi näytelmän loppuosa näkemättä, kun tunteet kuumenivat sen verran, ettei kumpainenkaan enää pystynyt siihen keskittymään. (Kiinnostuneille kerrottakoon, että näytelmässä moderni Punahilkka antoi piutpaut Suden lähestymisyrityksille ja perusti ikioman deittikanavan, jonka kautta sitten saattoi yhteen montakin sutta ja punahilkkaa.)

Nopeimmalla mahdollisella kyydillä Susi ja Punahilkka lähtivät sviittiinsä. Siellä asiaa vielä jonkin aikaa setvittiin, mutta siihen tulokseen tultiin, ettei viikonlopun jatkamista yhdessä enää kannattanut ajatellakaan. Punahilkka keräsi korkokenkänsä ja minihameensa pikku koriinsa ja läimäytti sviitin oven takanaan kiinni. Sen verran antoi Susi periksi ylpeydelleen, että tempaisi Punahilkan vielä takaisin sisälle ja suuteli häntä niin, että Punahilkan silmissä kipunoi. Olihan heillä kuitenkin monta ihanaa ja ikimuistoista hetkeä yhdessä ollut. Punahilkka oli samaa mieltä ja vastasi Suden suudelmaan kaikella intohimollaan.