Lähes kaikesta lähes kaiken ilman minkäänlaisia apuja tietävän (Kärpäsen tulkinta) VRK:n jälkeen sanoi sanasensa eräs Kärpäselle aivan tuntematon kommentoija. Oikeastaan kommentti vain sivusi postauksen aihetta, mutta se oli sen verran mielenkiintoinen sisällöltään, että Kärpäsen oli pakko tutkia asiaa hiukan tarkemmin. Se klikkasi kommentoijan nikkiä, ja sen takaa paljastui mielenkiintoinen, Kärpäselle entuudestaan tuntematon blogi kauniine kuvineen ja muine lisukkeineen. Tässä yhteydessä se on kuitenkin sivuseikka, mutta voi olla, että paremmalla ajalla lehahtaa Kärpänen tutkimaan tuota blogia tarkemmin.

Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun Kärpänen kirjoitti laittaneensa merkille, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat aina kokeneet, nähneet, kuulleet, tunteneet jne. saman kuin joku muukin. Ei sellaista asiaa pysty kukaan toinen kertomaan, josta ei noilla ihmisillä jo olisi kokemusta, näkemystä ja tietämystä. Mikään ei ole heille uutta ja ihmeellistä, vaan aina on kaikesta jo saatu tieto ja kokemus jostakin muualta.

Ainakin he haluavat tällaisen kuvan itsestään muille antaa. Mutta Kärpänen ei usko, että kyseessä joka kerta voisi olla aiempi tieto ja koettu kokemus, vaan pikemmin ihmisen halu tehostaa itseään ja omaa tärkeyttään, olemistaan, tietojaan, taitojaan ja tekemisiään ja olla aina ensimmäisenä sanomassa, ettei tuossa nyt mitään ihmeellistä ole. Kun lausahdus sitten useimmiten vielä alkaa yksikön ensimmäisen persoonan pronominilla, on tätä käsitystä melko vaikea välttää.

UPK kuului eittämättä Kärpäsen tulkinnan mukaan tähän ihmisryhmään. ”Minä olen nähnyt… mutta en ole ajatellut, että se olisi jotenkin erikoista”, lainaa Kärpänen suoraan UPK:n kommenttia. Niinpä niin, mitäpä ei olisi UPK nähnyt, kuullut, haistanut, maistanut, tehnyt, ajatellut ja tietysti googlettanut ennen muita. Senkin UPK jo tiesi ennestään, mistä toisten ihmettelemä väri johtui. Sen hän oli lukenut jostakin. Ja sitten kiinnostus heräsi niin kovasti, että taas piti etsiä lisää tietoa asiasta, ja mikäpä muu se paikka olisi ollut kuin surffailijan taivas: hakukone Google. Sen avulla löytyi sivusto, josta muutkin kiinnostuneet saivat ammentaa lisää tietoa itselleen.

Googlen ja tuon löydetyn sivuston mainitseminen olivat kuin punainen vaate VRK:lle. Kyllä tuon asian tiesivät kaikki, jotka yleensä jotakin ko. aiheesta tiesivät, saattoi tarkkasilmäinen rivien välistä lukea, kun VRK vain vajaan tunnin kuluttua vastasi kommenttiin. Ilman Googlea, joka ei kait mitään jumalan sanaa ollut, pötki moni tietotaitoinen (lue: VRK, Kärpäsen huom!) pitkälle.

Ilmeisesti UPK oli jo tottunut siihen, että VRK:n sai ärähtämään tietyistä naruista vetämällä. Nyt hän rohkeasti nousi barrikadille puolustamaan omia kommentointioikeuksiaan. Ensin oli ajatellut olla kommentoimatta lainkaan, mutta sitten päättänyt olla välittämättä kateellisista.

Asiaan puuttui nyt myös AVK. Hänen mielestään kommentointi oli vapaata. Oli turhaa ottaa nokkiinsa jokaisesta hiukankin poikkipuolisesta lausahduksesta. Siitäkös puolestaan innostui UPK. Ei ottanut hän aina nokkiinsa, ei tosiaankaan, mutta oli ikävää, kun jo etukäteen piti miettiä, mitä kirjoittaisi, ettei tule negatiivista sanomista takaisin. Jollain muulla kuin UPK:lla olisi nyt miettimisen paikka, mitä ja miten tulikaan sanottua.

Nytpä kysyy Kärpänen. Jos jo etukäteen pitää valita sanansa ja sanomisensa kovin tarkasti ajatellen, että ne sopivat yhteen muitten sanomisten kanssa, niin onko se kovinkaan rehellistä kommentointia silloin? Eikö se pikemminkin ole toisten mielistelyä ja enemmistön selän takana piileskelyä kuin oman mielipiteen reilua esille tuomista. Mutta tämän tyyppistähän lintukodon touhu oli ollut alusta alkaen, hymistelyä ja hyvä veli/sisko -tyylistä kehuskelua, joten ei UPK:n ”tunnustus” ainakaan Kärpästä ihmetyttänyt.

Vielä palasi AVK kertomaan kommentointikokemuksiaan muilta virtuaalisilta areenoilta. Isommissakaan yhteisöissä ei loukkaannuttu toisten kommenteista, vaan ne jätettiin oman onnensa nojaan. Eihän ketään voi pakottaa olemaan samaa mieltä muitten kanssa (Kärpäsen huom!)!

Seuraavaksi lähti lohdutuskierrokselle PA. Tuollaisista ei kannattanut välittää. Parasta oli olla miettimättä etukäteen, ja sanoa vain oma mielipiteensä rohkeasti. Lohdutuksen lisäksi PA kiitti linkistä, jonka joskus ehtiessään laittaisi yhteisblogin linkkilistaan.

UPK saapui taas uusin innoin kommentoimaan. Ei ollut hänkään muualla tuollaiseen törmännyt ja toivottavaa olisi, ettei törmäisikään. Kaikki tietäviä oli aina ja joka paikassa, olihan se nähty. Silti ei voinut mitään sille, että mielen veti matalalle, kun samanlaista oli niin useasti jo tapahtunut.

Nyt on Kärpäsen taas pakko huomauttaa väliin, että nyt UPK ”syytti” toisia kaikki tietävyydestä huomaamatta lainkaan, kuinka itse kaiken aikaa toi omaa osaamistaan ja tietämistään esiin samalla ikään kuin ”väheksyen” muita. Se tapahtui ehkä lähes tiedostamatta ja vain hiukan eri keinoin, kuten aiemmin on todettu, mutta samasta asiasta on loppujen lopuksi kyse. Ihmisiä alkaa pikkuhiljaa ärsyttää, jos joku tietää ja osaa kaiken aina ensimmäisenä antamatta muiden kokemuksille minkäänlaista arvoa. Ja vaikkei kaikki tietävällä itsellään tällaista tarkoitusta olisikaan, eivät toiset  tuota käsitystä pitemmän päälle voi välttää.