Tiistaipäivälle ei sitten enempää postauksia mahtunutkaan. Jotkut postaukset kuten postaajatkin kun ovat sellaisia, että tarvitsevat paljon tilaa. Mutta seuraava päivä eli keskiviikko oli jo onnekkaampi. Kaksi postaajaa kostutteli silloin kynäänsä virtuaalimusteessa, heistä ensimmäisenä KHÄ, joka kuvasta päätellen oli taas sotkenut kaikki jalkaparinsa jauhoihin ja onnistunut saamaan edelleen melko tummasävyisiä leivonnaisia.

Tummahko väri tuskin leivonnaisten makua huononsi. Sen sijaan leipojan itsensä julki lausuma epäily siitä, että hammaskalusto voisi näissä maistiaishommissa olla kovalla koetuksella, saattoi hyvinkin pitää paikkansa.

Leipomistouhut olivat postauksessa oikeastaan vain sivuosassa ja täydennyksenä. Pääasia oli se, että parin päivän kuluttua, kun vanha kansa perinteisesti julisti juhla-ajan alkaneeksi, oli odotettavissa jotain muutakin. Mikäli ennustukset toteutuisivat, kannatti juhlaherkut pistellä kitaansa hyvissä ajoin, jos aikoi niistä ehtiä nauttia.

Maailma nimittäin loppuisi taas kerran, kuten oli loppunut, jos ennustuksia oli uskominen, lukuisat kerrat aiemminkin ja yhtä varmasti tulisi ennustusten mukaan jatkossakin loppumaan. Vakavasta ja pelottavasta aiheesta huolimatta KHÄ odotteli suurta pamausta varsin hilpeissä tunnelmissa ja toivotteli muillekin rattoisaa lopun aikaa.

Ensimmäisenä ehätti lopun tunnelmiin RR. Hän kyseli, eikö loppumisille jo viimein alkaisi näkyä loppua. KHÄ alkoi oitis vetää häntää takapuoleen (onko hämähäkeillä häntää? Kärpäsen huom!) ja alkoi jo hieman katua omaa innostustaan mokoman asian ympärillä. Mutta toihan se vähän raikasta ilmaa muuten niin tunkkaisiin, vanhoihin perinteisiin.

IVK viittasi kintaalla tuollaisille ennustuksille. Hän riimitteli vanhan sanonnan mukaan ja kertoili, miten juhla-aika lähestyi hänen lähipiirissään. Kommentin asiasisällössä ei mitään ihmeellistä ollut, mutta tuo IVK: n tapa kirjoittaa ilman pilkun ja pisteen jälkeen tulevaa välilyöntiä, korostui erityisesti tällä kertaa. Kun sitä vielä säesti muutama kirjoitusvirhe, oli soppa valmis. Kärpänen ei halua maistella sitä enempää, vaan siirtyy KHÄ: n vastaukseen, josta siitäkin hyppää saman tien eteenpäin. Samaa liturgiaa näyttää olevan kuin ennenkin.

Vuorokausi ennätti jo vaihtua, kun PPHH vakaana sanoi hänkin sanansa. Ilmeisesti isoimmat jääkökkäreet olivat jo paidan kauluksen alla ennättäneet sulaa, ja Rauha vallitsi maassa. Oliko puussa sitten Reino, sitä ei tarina kerro, mutta ainakin ennen vanhaan Rauhan ja Reinon vielä eläessä näin usein sanottiin olevan (Kärpäsen huom!).

PPHH oli sitä mieltä, että pahan ilman lintuja kyllä riitti joka lähtöön. Yleensä he laativat kohtalokkaat ennustuksensa niin kauaksi omasta elinajastaan, etteivät varmasti joutuisi sanoistaan vastuuseen. Taito sekin!

Myös TKO oli jo parisen vuotta sitten kuullut ennustuksen, jonka mukaan kaikki loppuisi ihan muutaman päivän päästä. Oikein oli kehotettu laittamaan ajankohta kalenteriin muistiin, että oikein osaisi varautua viimeisiin aikoihin. Miten TKO sitten oli mahtanut varautua asiaan, sitä hän ei kertonut, mutta sanoi kyllä elelevänsä ”kuin viimeistä päivää” (Kärpäsen huom!).

KHÄ palasi vielä selittämään ennustusten taustoja. Hän oli kuullut parikin eri päivämäärää. Sen sijaan vanhan intiaanikulttuurin uskomuksista oli annettu väärää tietoa. Ko kulttuurissa alkaisi uusi ajanjakso suurine muutoksineen. Suurten muutosten ennustamiseen ei nykymaailmassa KHÄ: n mielestä juuri ennustajan lahjoja tarvittu. Ja lopullisen lopun tuleminen se vasta mahdoton ennustettava olikin.

Toinen keskiviikon postauksista oli kirjoitettu vain hiukan ennen vuorokauden vaihtumista. VV siinä jakoi porukkaa jyviin ja akanoihin. Ensin hän muistutteli mieleen, miten tähän aikaan vuodesta oli tapana muistaa ystäviä ja tuttavia erilaisin tervehdyksin. Nyt pätkämuisti teki hankalaksi erityisesti nimien muistamisen, joten tällä kertaa oli tyydyttävä vain tällaiseen kollektiiviseen toivotukseen. Tästä ottakoon jokainen halukas osansa.

Koska postaus ei sisältänyt oikeastaan muuta kuin tuon toivotuksen, olivat kommentitkin luonnollisesti lähes pelkästään kiitoksia ja vastatoivotuksia. VV sai, jos toivotuksia on uskominen, viettää juhlansa ja sitä seuraavan uuden vuoden mukavissa, onnellisissa, erittäin hyvissä, riemullisissa, leppoisissa ja rauhallisissa tunnelmissa. Mitäpä muuta sitä enää voisi osalleen toivoa!