Syksy eteni ja ilmat kylmenivät. Kylmyys taisi myös jähmettää kirjoittelijoiden virtuaalisen musteen ja virtuaalikynää käyttelevät sormet ellei peräti aivotkin (Kärpäsen huom!). Ainakin Kärpänen sellaista oli huomaavinaan tutkiessaan seuraavan viikon postaussaldoa. Kirjoituksia oli vain viisi, joten ne olisi äkkiä lukaistu läpi ja saman tien ”analysoitu”.

Sitten Kärpänen lehahtaa tutkimaan kirjoituksia hiukan tarkemmin. Ketkä ovat tällä viikolla kirjoittaneet, ja millaisia ovat aiheet. Niistäkin saa jo paljon osviittaa työn määrää ajatellen. Ahaa, KHÄ on kirjoittanut postauksista sekä ensimmäisen että viimeisen. Se ei yleensä helppoa työsarkaa tiedä.

Kärpänen pyyhkii siiventyngällään karvaiselle otsalleen valahtanutta kylmää hikeä istahtaessaan KHÄ: n postausten laidalle. Molemmat näyttävät olevan arvuutteluja, joten analyysin tekoa kyllä riittää. Tällä kertaa kommentteja on sentään kohtuullinen määrä, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ovat kommentoijatkin Kärpäsen ”vanhoja tuttuja”: viisaita tai muuten vain tietäväisiä.

Viikon muina postaajina esiintyvät tällä kertaa PA, PM ja itse guru. Myös heidän kirjoituksissaan on useampia kommentteja, mutta jos tässäkin vanhoihin merkkeihin on luottaminen, on toinen puoli kommenteista samaa iänikuista mantraa eli postaajan omia kiitoksia ja vastauksia kommentoijille. Niille ei Kärpäsen juurikaan karvaisia korviaan tarvitse lotkauttaa.

KHÄ on julkaissut kirjoituksensa heti alkuviikosta eli maanantaina. Ensin hän ihastelee ja ihmettelee pikkuyhteisön yhteenlasketun tiedon ja taidon määrää. Jopa arvuutteluja ja kysymyksiä on toisinaan hankala keksiä, kun niin nokkelaa porukkaa on täällä aivan solkenaan. Viisaat päät oikein kolkkaavat yhteen, kun aivoriihessä puidaan monenlaisia asioita (Kärpäsen huom!).

Sitten alkaa varsinainen arvuuttelu. Ensimmäisessä kuvassa on jokin Kärpäsen verkkosilmiin siniseltä emalikipolta vaikuttava esine, jossa näyttäisi olevan jotain paistosta sisällä. Niin yksinkertainen asia tuskin lienee kyseessä, sillä kuvatekstissä kerrotaan kautta rantain, että tämän arvaaminen, saati tietäminen on vaikeaa, suorastaan mahdotonta jopa korkeasti koulutetuille tekniikan ihmisille.

Toiseen kuvaan on KHÄ ilmeisesti kuvannut itsensä, sillä onhan lukijoitten ja arvailijoitten mukava tietää, millainen pelätin kysymysten takana oikein seiteissään luuraa. Toki saattaahan kyseessä olla myös joku lähisukulainen, sillä niin kovin nämä saman lajin yksilöt toisiaan muistuttavat, ettei niitä erota toisistaan erkkikään, Kärpäsestä nyt puhumattakaan. Mutta tämä kuva ei siis kaipaa mitään vastauksia. Onpahan vain postauksen täytettä (Kärpäsen huom!).

Kolmannen kuvan esineet Kärpänenkin vähäisen älynsä voimilla tunnistaisi oitis, mutta katsotaanpa, mitä kommentoijat ovat sanoneet. Luultavasti vastausten kirjo on yhtenevä kommentoijien kirjon kanssa.

Vain neljä minuuttia postauksen julkaisun jälkeen kumisi VV:n suunnalla. Vastaus oli oikeastaan uusi arvuuttelu, sillä suoraa vastausta ei VV kysymyksiin antanut. Vain kolmannen kuvan esineet olivat kiinnittäneet hänen huomionsa, tai sitten muut olivat liian haastavia hänelle (Kärpäsen huom!).

Seuraavan päivän vastauksessaan KHÄ näytti vaaleanvihreää valoa VV: n toiselle ehdotukselle, mutta ensimmäinen lienee lentänyt keposesti yli hänen ymmärryksensä, tai sitten hän ovelasti osasi naamioida oman tietämättömyytensä yleiseen lausahdukseen, jonka saattoi kukin käsittää, miten itse halusi (Kärpäsen huom!).

Illan jo kääntyessä yöksi leikkasi vielä ”terävästi” letunpaistajalla. Kommentista päätellen oli hän elämässään käännellyt muutakin kuin lettuja, sillä ensimmäisessä kuvassa hän arveli olevan vuoassa paistettua ulostetta, jota myös pääsiäisleiväksi kutsutaan. Kärpänen pyörittelee ihmetellen suuria verkkosilmiään. Johan on vastaus!

Tarkempi lehahdus Wikipediaan (hyvä, että sellainen oiva apuneuvo on olemassa) antoi toki Kärpäsellekin tiedon, että mainitulla jätöksellä tässä yhteydessä tarkoitettiin ukrainalaista pääsiäisleipää. Kommentoijalta vain oli jäänyt pois tuo tärkeä sana ”ukrainalainen”.

Mutta kun pääsiäisestä puhuttiin, tuli Kärpäselle ensimmäiseksi mieleen toinen ortodoksien pääsiäisruoka pasha, joka taas on aivan muuta. Siksi se kauhisteli vastausta, sillä kotikasvatuksensa perusteella ja muutenkin Kärpänen suhtautuu kaikkeen ruokaan hyvin kunnioittavasti eikä ymmärrä tuonkaltaista ”huumoria”.

Myös KHÄ kertoi nikotelleensa kommentin luettuaan. Hän tarjosi vastineeksi venäläistä pääsiäisleipää, jolla silläkin on oma nimensä. (Joitakuita lukijoita saattaa kiinnostaa, että myös tämän yksityiskohtaisen tiedon Kärpänen bongasi Wikipedista.)

KHÄ: n jatkoajatuksen juoksua ei Kärpänen kuitenkaan oikein ymmärrä. Kärpäsen mielestä juuri ”pääsiäisleipä” on käännös suomalaista ulostetta tarkoittavasta ukrainalaisesta? sanasta, mutta aivan hyvin voi se olla väärässäkin. Oikaisijoita varmaan löytyy, jos aihetta ilmenee.

Muidenkin kuvien tehtäviä plettuilija arvaili ja taisi kolmannessa jo osua aivan oikeaan. AVK: lle, joka saapui arvailuareenalle seuraavaksi, juuri tuo kolmas kuva aiheutti päänvaivaa. Mutta kun niin kova hinku oli päästä arvailemaan, niin kuinka ollakaan aloitti hän arvailun kokonaan muusta asiasta kuin tarkoitetusta.

No, kerrankos sitä arvailijalle ja erityisesti AVK: lle niin käy (Kärpäsen huom!). Joka tapauksessa AVK lupasi palata arvailemaan pidettyään tuumaustauon ja oli kovasti innoissaan näin mukavasta kysymyksestä. Toki oikeassa oli myös AVK, jonka asian KHÄ kiitoksella vastauksessaan mainitsi.

Kun AVK sitten seuraavana iltapäivänä intoa puhkuen ja pää täynnä toinen toistaan lennokkaampia ehdotuksia (Kärpäsen huom!) palasi arvailemaan, huomasi hän harmikseen olevansa auttamattomasti myöhässä. Ykköskuva sentään oli vielä arvaamaton, ja siihen AVK latasikin kaiken tietonsa, taitonsa ja mielikuvituksensa (Kärpäsen huom!). Kommentti oli sitten sen mukainen.

KHÄ, joka tunnetusti tai ainakin omien sanojensa mukaan on liiankin hellämielinen eikä koskaan, ei sitten ilmoisna ikinä halua tyrmätä toisten ajatuksia tai aiheuttaa muille mielipahaa, lohdutteli AVK: aa kiittelemällä ja kehumalla ensin tämän mielikuvituksen rikkautta (Kärpäsen huom!) ja sitten lohduttelemalla tätä, että ensimmäistä ei kukaan ikinä arvaisikaan, niin vaikea se oli. Surra ei siis moisen asian takia kannattanut, ei tosiaankaan!