Isäntäväki oli lähellä kuuttakymmentä ikävuotta oleva pariskunta, joiden aikuiset lapset olivat jo maailmalla. Erikoista heissä oli se, että vaimo oli useita vuosia asunut erillään miehestään. Jossain vaiheessa pariskunta oli kuitenkin alkanut "seurustella" uudestaan, ja siitä oli seurannut, että muutamia kuukausia ennen Punahilkan ja Suden vierailua oli vaimo palannut takaisin entiseen kotiin. Mitään virallista eroa ei koskaan ollut haettukaan, joten elämää saattoi jatkaa lähes siitä, mihin aikoinaan oli jääty.
 
Paitsi että ei asia aivan niin yksinkertainen ollut. Aluksi Punahilkka ei tietenkään huomannut mitään erikoista pariskunnan väleissä, mutta tutustuttuaan vaimoon hiukan tarkemmin sai hän kuulla, että elämä aviomiehen kanssa oli melko ankeaa. Mies käytti kovasti alkoholia ja lisäksi ei oma vaimo kuitenkaan tahtonut miehelle riittää. Punahilkka ihmetteli mielessään, miten tuollainen mitään sanomaton, kuivakka miehenkäppänä saattoi kuvitella olevansa jonkin sortin naistenmies.
 
Vaimo suunnitteli uutta lähtöä koko ajan. Oli vain ajan kysymys, milloin se tapahtuisi. Jo muutamassa päivässä alkoi Punahilkka itsekin havaita, ettei kaikki ollut kohdallaan. Hän alkoi innokkaasti kannustaa naista lähtemään. Koska tämä oli sen jo kertaalleen tehnyt, olisi toinen lähtö huomattavasti helpompi.
 
Yleisesti ottaen on Punahilkka sitä mieltä, että eivät toisten sanomiset ja puheet tällaisissa henkilökohtaisissa asioissa paljoakaan paina. Jokaisen on tehtävä päätöksensä ja ratkaisunsa itse, ja ne voi tehdä vasta sitten, kun on siihen valmis. Myöskään ei Punahilkka ajattele, että ihmisten pitäisi lähteä vain pelkän lähtemisen tai vaihtelun tai uuden kokemisen vuoksi, ja tuskinpa kovin monet niin tekevätkään. Lähtemiselle on yleensä olemassa vankat perusteet, ja lähtijä on punninnut asioita monelta kantilta. Mikään hetken oikku se tuskin koskaan on.
 
Mutta Punahilkka näki, että nainen ei ollut avioliitossaan ja elämässään onnellinen. Häntä ahdisti eläminen aviomiehen kanssa, joka vaimon paluun jälkeen oli muuttunut ilkeäksi ja inhottavaksi. Poissa oli kaikki liehittely ja huomioon ottaminen, jotka olivat olleet jokapäiväisiä asioita ennen vaimon paluuta. Nainen puhui avoimesti asioistaan Punahilkalle, joka kuunteli ja antoi asioiden pohtimiseen uusia näkökulmia omilla mielipiteillään.
 
Kun Susi ja naisen aviomies riensivät tapahtumasta toiseen yleensä jo kotona viinaksia naukkaillen ja paikan päällä pämppäämistä jatkaen, viettivät naiset aikaa keskenään kierrellen tapahtumia, jotka heitä kiinnostivat. Aika kului rattoisasti, kun miesväestä ei tarvinnut huolehtia.

Punahilkka ja Susi oli majoitettu asuntovaunuun. Ensimmäisenä yönä Susi yritti vielä vikitellä Punahilkkaa viereensä, mutta huomattuaan tämän penseän suhtautumisen ymmärsi lopettaa. Monena yönä Punahilkka kuunteli Suden kovaäänistä kuorsausta ja odotteli aamun valkenemista. Ja koittihan se uusi aamu aina lopulta.