Kummää olin itekseni matkalla, niin mää liikunki enimmäkseen yksin. Loppuviikosta mää kyllä tutustun yhteen samanikäseen tyttöön, ja me kulettiin jonku verran yhessä. Mutta musta oli mukavaa kulukea itekseen. Sai päättää, minne mennä eikä tullu minkäänlaista sanomista ikinä ihtesä kans.
Mää kulin kartta kourassa ja opin aika hyvin löytämään kaikki tarpeelliset paikat. Akropoliilla mää kävin monta kertaa. Se oli oikeestaan koko matkan päätarkotus, josta mää olin kauan unelmoinu. Ainaki siihen aikaan oli se Akropoliin lähitienoo aika rauhallista seutua. Ku se oli vanhaa kaupunkia, ei siellä liikkunu palijokaan autoja, tiet oli kapeita ja turistikauppoja oli tietysti vieri vieressä.
Siellä jossaki Akropoliin juurella oli yks pieni turistikauppa, jota piti Korfulta kotosin oleva sinisilimänen Spiros. Enhän mä varmaankaan muuten olis koko kauppaan eksyny enkä ainakaan joutunu sen kummemmin juttusille tämän Spiroksen kans, mutta mun tyttöystävä, joka just vähä aikasemmin oli käyny Ateenassa, oli pyytäny, että mää kävisin Spirosta tervehtimässä ja veisin sille terveisiä.
Mää tein työtä käskettyä ja varmaan mua ihteäki vähä kiinnosti, minkämoinen mies tämä Spiros oli, ku ystävätär tuntu siihen niin kovin ihastuneen. Olihan se komea ja salskea kreikkalaismies, kiharatukkanen ja kovasti naisiin menevä. Ikää sillä oli muistaakseni kakskymmentäkuus vuotta. Emmää ollenkaan ihimetelly, että mun ystävätär oli siihen vähä lätkässä, vaikka kyllä se iteki sen ymmärsi, että Spiros oli pelekkä lomaromanssi, ei mitään muuta, mutta olihan sitä ollu soma katella ja nyt jäläkeenpäin mukava muistella.
Spiroksella oli silimää naiskauneuvelle, ja varmasti melekeen jokainen sen puotiin poikennu hameväen edustaja sai siltä jonkillaisia ehotuksia, oli sitte kaunis taikka tavallisemman näkönen. Mää oon aina mielestäni kuulunu tuohon jäläkimmäiseen sakkiin, mutta niin siinä vaan kävi, että Spiros vei mut yhtenä iltana ulos syömään ja tais siinä syömisten päälle jotain muutaki säpinää olla.
Mää kyllä onnistun suututtamaan Spiroksen, ku en aivan niin suostuvainen sen leikkikaluks ollukaan, ku se ehkä oli kuvitellu. Joskus aamuyön tunteina mää istahin taksiin ja köryyttelin hotellille nukkumaan. Näin mää Spirostaki vielä vissiin pariin otteeseen sen jäläkeen, mutta jotenki sen kiinnostus mua kohtaan tuntu kummasti laimenneen, niin ku muuten munki kiinnostus sitä kohtaan.
Oon mää jäläkikäteen joskus aatellu, että olin kyllä melekosen tyhymänrohkea, ku sillä lailla lähin ventovieraan matkaan. Sehän ois voinu tehä mulle vaikka mitä! Vaikka tappaa! Mutta ei mua sillon pelottanu, se oli vaan jännää, ja mää kuvittelin kyllä seleviäväni vaikka mistä.
Yhtenä päivänä mää olin taas tapani mukaan kaupungilla. Alako olla jo iltapuoli. Mulla oli hotellissa puolihoito, johon kuulu se surkea aamupala ja yks ateria. Olisinkohan mää sillon syöny jo aikasemmin, ku vielä hämärissä liikun kaupungilla. Vaikken mää ollu siihen aikaan, niin ku en nytkään mikään erikoisen näkönen, niin mulla oli luonnostaan tosi vaalea tukka. Varmasti heti huomas, että mää olin pohojosmaalainen. En tiijä sitte, oliko se just tukanväri vai mikä, joka tämän seuraavan yrittäjän houkutteli kokeilemaan kepillä jäätä.
Se alotti ensin lauseella, joka oli tullu tutuks viikon aikana jo useammalta suunnalta. Miten olis, eikö mua kiinnostais lähteä kuuntelemaan musiikkia sen kämpille. Kreikkalaista bouzoukin soittoa tietysti kuunneltas ja kreikkalaista kansanmusiikkia. Ei mua jostain syystä oikeen kumminkaan kiinnostanu. Ku se kortti oli pelattu loppuun, piti tietysti keksiä jotaki muuta. En sitte syömään lähtis, adonis kyllä tarijoais. Ei mua sekään oikeen kiinnostanu, mutta tämä oliki sitkeä sissi, ja niin mää viimen lupasin lähteä vähäks aikaa johonki istuskelemaan. Mutta ensin kävisin hotellilla suihkussa, se oli mun ehto.
Se sopi adonikselle paremmin ku hyvin. Mää sanon hotellin, jossa öitäni vietän, ja se lupas olla mua oottamassa hotellin eessä sovittuun kellonaikaan. Niin sitte erottiin, ja mää lähin hotelliin mennäkseni suihkuun, ku koko päivän olin kuumassa kaupungissa kävelly. Sitä en tiijä, mihin adonis siks aikaa laahusti.
Kommentit