Huhtikuun ensimmäisen päivän aamuaurinko luo vielä kovin valjuja ja kylmännäköisiä säteitään seesteiseltä ja kuulakkaalta taivaalta. Sen värjää valollaan taivaanrannassa majailevat pilvet kellertäviksi ja punertaviksi.

On tulossa kaunis päivä, tänään ehkä jo hieman keväisempi kuin eilen, vaikka pakkasmittarin lukemat saavat nytkin harkitsemaan, kietoutuako vielä untuvatakkiin tai tummasävyiseen ulsteriin, vai joko uskaltaisi kaivaa komeron perukoilta käytännöllisen ja mukavan välikausitakin tai peräti sen ihanan uuden kevättakin, johon pukeutuessaan tuntee itsensä kuin kotelostaan kuoriutuneeksi perhoseksi. Sillä siellähän se on ollut hankittuna jo viikkojen ajan: kevyt, tyylikäs, heleänvärinen, jota vain ei voinut jättää ostamatta, kun silmä sen kaupan rekissä monien muiden takkien joukossa rekisteröi.

Yksinäinen, aikainen lintu lentää vaaleansinisen avaruuden halki. Sekin on matkalla johonkin, silläkin on määränpää. Katse seuraa linnun lentoa, kunnes horisontissa näkyy enää pieni piste. Mutta pian toinen lintu ilmestyy näkökenttään, sitten kolmas, ja kohta jo kokonainen parvi lintuja lentää halki taivaan. Nekin ovat matkalla kohti uutta päivää, kohti kevättä ja kesää…

Kärpänen säpsähtää, kun auringon kirkas säde osuu sen suuriin verkkosilmiin, jotka vielä unesta raukeina silmäilevät ympärilleen tietämättä oikein, mihin katseensa ja tarkkaavaisuutensa suuntaisivat. Se oikoo hentoisia siipiään ja sukii ohuilla säärillään itseään puhtoiseksi ottamaan vastaan uusi päivä uusine asioineen.

Siitä onkin aikaa, kun se viimeksi on jaksanut kiinnostua ympäristöstään. Vain hämähäkinverkot katonrajassa ja ympärillä tanssahtelevat pölyhiukkaset ovat satunnaisesti kiinnittäneet sen huomion. Mutta nyt tuntuu pienessä kärpäsenpäässä sellainen kutina heti aamutuimaan, että tänään on pakko siihen kutinaan saada raapimalla hiukan helpotusta. Kärpänen suorastaan kuulee, miten sen kärpäsenaivot oikein risahtelevat ja räsähtelevät, kun synapsit etsivät uusia reittejä yhdistyäkseen toisten synapsien kanssa uusiksi ajatusketjuiksi ja oivalluksiksi.

Kärpänen haukottelee makeasti, ottaa muutaman huojuvan askelen alustallaan ja sitten se lennähtää rohkeasti ilmaan siipiään kokeillakseen. Hei, ne kantavat vielä! Huomiostaan ilahtuneena kärpänen tekee muutaman ylimääräisen pörräyskierroksen ja asettuu sitten tutulle tarkkailupaikalleen.