AVK: lla oli myös käsityksensä asiasta. Välinpitämättömän hommalta vaikutti meininki. Halu saada nopeasti valmista sekä huonot rakennusmateriaalit taisivat olla pääsyyllisiä. AMP oli samaa mieltä, mutta kuittasi AVK: n jaarituksen yhdellä sanalla, ja myös VRK tarttui heti syöttiin. Kyllä, juuri nuo mainitut asiat olivat johtaneet kyseiseen katastrofiin. Kiire, kiire ja kiire, tuotanto nopeasti täysillä käyntiin ja tuloksesta nauttimaan.

VV: lla oli oma ehdotuksensa. Kansalaistottelemattomuus tai ainakin oma-aloitteisuus olisivat nyt paikallaan, kun edustajien valinta yhteisten asioiden hoitamista varten oli mennyt niin pahasti metsään. Siitä innostui puolestaan AMP. Lintukotolaisten pitäisi nyt perustaa oma puolue! Hän kyllä ryhtyisi porukkaa johtamaan, sehän nyt oli sanomattakin selvää. Nimiehdotuskin oli valmiina, samoin vaalien jälkeisen ajan toimintasuunnitelma. Vielä AMP halusi omistaa tapaukselle ikioman laulun. Sävel siihen oli jo keksitty, sanat vain voisi päivittää tilanteeseen sopiviksi.

Myös UPK saapui paikalle. Miten sattuikaan, että tällä kertaa oli hän myöhästynyt pahemman kerran. Mielessä oli muhinut jutunjuuri ko. aiheesta, mutta täällähän oli jo tarinoitu asiasta pitkät pätkät. Linkityksen saattoi sentään laittaa asian tiimoilta ja muutenkin päivitellä maailman menoa.

Vastaukseksi AMP antoi selventävää tietoa luvuista, joita asian ympärillä pyöri. Kun mahdottomalta tuntuvan luvun käänsi yksinkertaiseen sankovertaukseen ja kansanedustuslaitoksen rakennuksen tilavuuteen, saattoi jo saada jonkinlaisen käsityksen mittasuhteista, joissa liikuttiin.

VV: a korvensivat menetettävät työpaikat, mutta muuten alkoi hän olla sitä mieltä, että säppi ovelle ja kiireesti. Sotkijoilla oli ollut yllin kyllin aikaa korjata sotkunsa, mutta tuntui siltä, että kattilaan heitettiin vain lisää aineksia. AMP vastasi, että vaikka paikka suljettaisiin, riittäisi tekemistä ja siivoamista vielä pitkään. Jokainen työtätekevä ja veroja maksava kansalainen pääsisi aikanaan näiden siivoajien palkanmaksajaksi. Asiat tuohon tilaan saattanut yhtiö alkoi vedellä viimeisiään. Mitään ei voitu tehdä, kun jätöksille ei enää löytynyt paikkaa.

Lettuilijakin sanoi sanasen. Aamulla oli uutisia kuunnellessaan voinut iloita siitä, että korjaukset olivat auttaneet. Jo muutaman tunnin päästä kerrottiin, että "haavat" vuotivat taas. Ei hyvältä näyttänyt, ei totta tosiaan. AMP: lla olisi töitä ennustajaeukon roolissaan myös letunpaistajan suunnalla. Kyllä tuolla asiantuntemuksella varmasti osaisi neuvoa rakentajia, miten toimia, että tuollaisilta onnettomuuksilta vastaisuudessa säästyttäisiin. Kultakaivos, mahdollinen ydinvoimala ja vielä lapojaan ojentelevat tuulimyllytkin olivat paikan riesana. Mökkiä tässä kohta saisi ryhtyä kaupittelemaan!

AMP kiitti kutsusta. Kyllä asiat hoituisivat, kun alettaisiin tosi toimiin. Kultaa oli tullut kaivettua omallakin lapiolla, ydinvoimalaa suunniteltiin jo toiseen paikkaan, mikäli valtakunnan pääuutislehteä oli uskominen, ja tuulimyllyt olivat vaarattomia "otuksia". AVK oli samaa mieltä. Tuulivoimalat olivat niin mukavia, rauhallisia ja luontoystävällisiä.

Hoh, hoijaa, tuumaa nyt Kärpänen. Olikohan AVK: lta jäänyt katsomatta eräs televisio-ohjelma jo vuosien takaa, jossa tuulimyllyjen naapurissa asuvat ihmiset kertoilivat tuntemuksiaan ja kokemuksiaan moisista myllyistä. Siinä olivat kaukana niin luonnonrauha kuin mukavuuskin, kun siivet pyöriessään pitivät jatkuvaa huminaa ja suihketta ja loivat säännöllisin väliajoin pitkiä varjoja pihamaalle, jos sattui olemaan aurinkoinen ilma. No, kaikkeahan ei aktiivinenkaan ihminen mitenkään pysty seuraamaan, se on selvä.

Vielä AVK ehdotti, että oman mielenrauhan kannalta kannattaisi lopettaa koko jutun seuraaminen ja siitä vaahtoaminen. Onhan se niinkin.  "Poissa silmistä, poissa mielestä" tietää jo vanha kansanviisaus. Roskat vain maton alle eikä niitä kohta kukaan muistakaan. Onhan nyt sentään paljon mukavampaa kisailla pikku arvoitusten parissa, kuin miettiä noin raskaita asioita (Kärpäsen huom!).

Mutta VRK ei ollut ollenkaan samaa mieltä. Hänellä riitti asiassa hämmentämistä puoleen jos toiseenkin. Mieleen palautuivat vuosien takaiset "vahingot" eri puolilla Suomea. Milloin oli ollut uhattuna Suomen järvistä se, josta löytyi syvin kohta, milloin taas lounaisen Suomen joet ja muut vesialueet. Mutta vahingoista ja pilaantumisista huolimatta samojen vesivarastojen vettä juotettiin isojen kaupunkien asukkaille tuosta vaan. Jos ei yhdestä paikasta riittävästi myrkkyjä irronnut, löytyi niitä kyllä muista paikoista yllin kyllin. Liekö entisen pääkaupungin asukkaitten puheen mongerruskin johtunut pilaantuneista juomavesistä, kuten AMP arveli.

Mutta VV ei ollut huolissaan kenenkään mongertavista puheista. Olihan vanha totuus, että "oma suu on aina lähempänä kuin kontin suu" (Kärpäsen huom!). Ennemminkin pitäisi kantaa huolta VV: n entisten kotikunnaitten väestön niin "pää-" kuin muistakin vaivoista. Tämä väki joen alajuoksulla ja ihan sen suulla sai osakseen nauttia kaikki herkut, jotka veden mukana heidän luokseen tulivat.

Samaa mieltä oli taas VRK. Pitkässä pohdinnassaan hän taas itselleen tyypilliseen tapaan kävi läpi lähes kaiken, mitä mieleen sanasta "vesi" sattui juolahtamaan. Hän teki sen myös itselleen ominaisella, varsin persoonallisella tyylillä, josta lukijan oli joskus todella vaikea käsittää, mitä tässä oikein ajettiin takaa.

VRK: ä itseään ei se asia tainnut lainkaan huolettaa. Pääasia, että itse ymmärsi itseään. Sehän oli toisten ongelma, elleivät nämä käsittäneet asioita yhtä kirkkaasti ja vaikeammistakin ilmaisuista. Tärkeää oli myös, että antoi itsestään tietoviisaan ja erilaisia ja asioita ja ilmiöitä seuraavana ihmisen vaikutelman. Kun ilmaisi itseään riittävän vaikeaselkoisesti ja mahdollisimman monia asioita keskenään sotkien, saattoi joillekin tuollainen kuva hyvinkin muodostua. Silloin he hyväksyivät asian oikopäätä, ja ne jotka eivät hyväksyneet, pitivät suunsa visusti kiinni (Kärpäsen huom!).

Asia kiinnosti AVK: n toppailuyrityksistä yhä edelleen muutamia kommentoijia. VA liitti kommenttiinsa linkin, josta ilmeisesti pääsi tutustumaan paremmin onnettomuuden syihin ja seurauksiin. UPK lienee käynyt linkkiä tutkimassa, koska hän palasi huokailemaan ja arvailemaan tulevaisuutta. VV palasi myös lohduttelemaan hätääntyneitä. Maailmaloppu tulisi aivan pian, ainakin niin oli ennustettu. Hyvän neuvonkin hän antoi, miten piti suhtautua, jos tiesi lopun aikojen olevan lähellä. Mutta heikkohermoisten ei nyt kuitenkaan kannattanut aivan vielä yöuniaan menettää.

Postaaja täydensi vielä postaustaan uusien esiin tulleiden tietojen valossa. Laiminlyönneiksi laiminlyöntien perään oli touhu nyt paljastumassa. Laiminlyöntien seurauksena oli nyt karmiva uhkakuva näköpiirissä. Kahden ison järven elämä oli uhattuna. Se vielä olisi pikkujuttu, mutta oli olemassa vaara, että ihminenkin ravintoketjun loppupäässä saisi osansa noista myrkyistä. Se se vasta kamalaa olisi!

VV: lla oli kuitenkin ratkaisu tähänkin yllättävään pulmaan. Tätä puhdasta ja ravinteikasta ruokaa tuli ensin tarjota niille, jotka asiat tähän jamaan olivat saattaneet. Kun vuodenkin päivät sitä söisivät, saattaisi olla jo toinen ääni kellossa. Letunpaistaja kiirehtikin oitis kannattamaan tätä VV: n hienoa ehdotusta. Hän oli jo ajatuksissaan liittynyt puolueeseen, jonka perustamista AMP oli taannoin ehdottanut, ja jonka puheenjohtajaksi tämä myös oli luvannut ryhtyä. Mahtoiko lettuilija ollenkaan tietää, mitä uuden puolueen nimi oikeasti eräällä murteella tarkoitti? Tuskinpa tiesi, mutta jos olisi tiennyt, olisiko niin hanakasti suunnitellun puolueen jäsenkirjaa itselleen havitellut?

Vielä Iiriksen päivänä palasi UPK asiaa päivittelemään linkityksen kera. Sitten oli tämäkin asia kai näiltä  osin loppuun käsitelty ja voitiin jäädä odottelemaan uusia postauksia. Sellaisen laittoikin vielä IVK. Hän postasi pitkän lainauksen Nenäpäivä -keräyksen innoittamana. Kärpäsen ymmärryksen mukaan runon sisältö oli se, että köyhien maiden ihmiset eivät välittäneet koreilusta, kun oli kyse siitä, että jokapäiväinen puhdas vesi tai senpäiväinen ateria olivat kiven alla. Kuitenkin rikkaiden maiden apu oli usein juuri tuota koreilua pöydän kattamisineen sun muine hömpötyksineen.

Siksipä se hieraisikin toisen kerran suuria verkkosilmiään luettuaan ensimmäisen kommentin, jonka oli laittanut HHPK. Tämän mielestä rikkaiden maiden lähestymistapa olisi parempi. Vai tarkoittiko kommentoija sitä, että rikkaiden maiden olisi lähestyttävä autettaviaan paremmalla tavalla? Nyt sanavalinnasta saattoi lukija saada monenlaisia, ehkä vääriäkin käsityksiä.

Toinen kommentti oli ärtymystä typerän sanan käytöstä tärkeän asian yhteydessä. Postaaja tunsi ärtymystä samasta asiasta, mutta myös siitä, että monet yritykset saivat paistatella valokeilassa antaessaan näkyvästi rahaa tällaisten keräysten yhteydessä. Postaajalla oli ehdotus myös siihen, miten voitaisiin saada paljon hyvää aikaan, kun jokainen luopuisi pikkusummasta viikoittain tai edes kerran kuussa. Hyvä ehdotus. Olisi hauska tietää, toteuttaako postaaja tätä periaatetta myös omassa elämässään, vai jääkö se pelkästään muiden vastuulle. Se on tietenkin jokaisen oma asia, mutta hyvin usein tahtoo vain olla niin, että asioita heitellään muille toteutettaviksi, vaikka aloituksen voisi tehdä aivan itsekseenkin. Ei ihmisen koko maailmaa tarvitse pelastaa. Riittää oikein hyvin, kun antaa edes joskus tarvitsevalle omastaan luopuen (Kärpäsen huom!). 

Sitten saatiin lukea MaKo: n (maltilla kommentoivan) mielipide. Hän toivoi, että kerätyt varat oikeasti myös menisivät kokonaisuudessaan niille, joiden hädän lievittämiseksi niitä julkisesti oltiin keräämässä. Hänellä oli käsitys, että yksi jos toinenkin instanssi kyllä hanakasti pyyteli avustuksia köyhille, mutta mitä näille sitten tarjottiin: pelkkiä kauniita sanoja. MaKo oli kovin epäileväinen sen suhteen, liikenikö raha-avustuksia tarvitseville lainkaan.

Tässä kohtaa on Kärpäsen huomautettava, että useimmat seurakunnat tekevät arvokasta avustustyötä. Ihmisille annetaan sitä, mitä he tarvitsevat: ruokaa, vaatteita, lapsille leluja. Ja miksi taas käännetään katseet seurakuntiin päin? Voihan meistä jokainen avustaa ketä tahansa omalla panoksellaan. Ei rahaa tarvitse kierrättää keräysten kautta, vaan sen voi lahjoittaa suoraan tarvitseville.

Mutta sitten alkoi pauhata taas totuudentorvi VRK: n suulla. Ulkokultaista touhua oli tuollainen keräys ja auttaminen. Itse haluttiin päästä vain näkymään ja kuulumaan. Suuri osa kerätyistä varoista käytettiin kustannusten peittämiseen, ja vain murto-osa meni perille kohteeseen, jonka nimissä varoja oli kerätty.

Näin paasasi VRK ja oli varmasti osittain oikeassakin. Mutta eipä ollut hänelläkään ehdotusta, miten tällainen varojen keruu paremmin ja vähemmin kustannuksin järjestettäisiin. Kaikessa, myös auttamisessa on omat kustannuksensa. Ainoastaan siinä tapauksessa, että toimittaa itse avun perille omasta kukkarostaan, voi olla varma siitä, että eurot ohjautuvat juuri siihen tarkoitukseen, joihin niiden haluaakin ohjautuvan.

Kukaan muu ei halunnut enää sanoa mielipidettään asiasta, ja niin postausviikko päättyi. Kärpänen vilkaisee nopeasti seuraavan viikon kirjoitusten määrää ja huomaa, että siellä näkyy olevan kaksi postausta tätä viikkoa enemmän. Arvuutteluja lukuisine kommentteineen on ainakin pari ja niiden lisäksi muuta sälää. Töitä siis riittäisi tuleviksikin päiviksi!