Hiljaisina käytiin pöytään. Vaikka isovanhemmilla ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan, että he saisivat Eskon nyt kokonaan luokseen, oli murhe suuri Markun tällä tavoin hylätessä poikansa. Totta kai isovanhemmat olivat valmiit auttamaan Markkua kaikessa ja erityisesti Eskon hoidossa enemmän kuin mielellään, mutta kyllä isän sentään kuuluisi kasvattaa poika ja huolehtia hänestä. Missä olivat Markun vastuuntunto ja isänrakkaus?

Jokaisen pöydässä istujan pää oli täynnä tuhansia tällaisia kysymyksiä ja niihin erilaisia vastausversioita. Kukaan heistä ei kuitenkaan sanonut niistä ainuttakaan ääneen. Jos olisi sanonut, olisiko heidän jokaisen elämä kääntynyt kokonaan toiseen suuntaan, kuin mihin se nyt oli ohjautumassa? Luultavasti olisi. Olisiko se suunta sitten ollut parempi suunta ainakin osalle heistä? Varmasti olisi, mutta osalle taas huonompi.

Kun asiat elämässä alkavat kulkea tiettyyn suuntaan, on vaikea saada suuntaa kääntymään. Emme pysty näkemään tulevaisuuteen emmekä tiedä, mitä asioita ja tapahtumia se tuo itse kunkin eteen. Meillä on kulloinkin käytettävissä vain tämä yksi ainoa, tällä hetkellä elettävä tilaisuus. Sen valinnat määräävät jo seuraavan hetken tapahtumat ja näin jatkuu hetkestä toiseen.

Lopulta vaari alkoi puhua. Totta kai Esko saisi jäädä mummolaan niin pitkäksi aikaa kuin oli tarpeellista. Kyllä isovanhemmat huolehtisivat pojasta kuin omastaan, jollaista he koskaan eivät olleet itse saaneet. Nyt kun ainoa tytärkin oli kuollut, oli Esko tietysti myös talon perijä. Asia oli tällä puheella selvä.

Mummo nyökytteli hyväksyvästi päätään ja seuraili katseellaan Eskon touhuja. Tällä kertaa sai kyytiä talon pikimusta kissa, joka sähisten luikki sängyn alle, kun Esko liian kovakouraisesti veteli sitä korvista ja hännästä. Riemusta kiljuen yritti Esko seurata perässä, mutta kun kissa ojensi pitkäkyntisen käpälänsä ja raapaisi sillä pitkän naarmun Eskon käteen, pakeni tämä itkuun parahtaen mummon syliin, johon matkasta ja muusta jännityksestä väsyneenä kohta nukahti.

Kun Markku huomasi, että appivanhemmat suostuisivat hänen ehdotukseensa, ilahtui hän kovin. Mitäpä tässä enempää kaavoja kääntelemään? Asia tuntui olevan aivan selvä. Esko siis jäisi mummolaan siksi aikaa, että Markku saisi päivätyön. Vapaapäivinään voisi Markku ottaa Eskon luokseen ainakin muutamiksi päiviksi, jos isovanhemmat toisivat hänet. Markulla ei ollut omaa autoa, jolla olisi matkan mummolaan voinut taittaa,  ja linja-automatka veisi aikaa ja olisi kovin pitkä ja rasittava pienelle lapselle.  Mikä olisi sopiva rahasumma, jolla hoito järjestyisi? Isovanhemmat eivät tässä vaiheessa halunneet puhua rahasta. Siitä voitaisiin keskustella myöhemmin. Lapsi hoidettaisiin ja hänen tarpeistaan huolehdittaisiin kustannuksista välittämättä.

Ei Markku kuitenkaan kehdannut lähteä jättämättä edes pientä rahasummaa pöydänkulmalle. Sitten hän kiirehti lähtöön. Vielä yksi vuoro kulki kaupunkiin tässä illansuussa, ja siihen Markku yritti ennättää. Ennen kuin ovi painui kiinni Markun jälkeen, kysyi anoppi vielä Sirkan hautapaikkaa. He lähtisivät käymään tyttären haudalla heti ensi viikolla. Silloin voitaisiin tavata myös Markku ja sopia tarkemmin käytännön järjestelyistä…