Toinen suuri ja säännöllisesti toistuva työ isossa taloudessa leipomisen lisäksi oli pyykinpesu. Kun väkeä oli paljon, pyykkiäkin kertyi paljon, vaikka vaatteita oli vähemmän kuin nykyisin. Vaatteita pidettiin niin kauan, että ne tosiaan olivat oikeasti likaisia. Petivaatteetkin vaihdettiin ehkä kerran kuussa, vaikka nyt en suostuisi itse nukkumaan kuukautta samoissa lakanoissa. Mutta kun muuta mahdollisuutta ei ollut, oli tyydyttävä tähän.

Pyykkiä ei pesty joka viikko, tuskin joka toinenkaan, ja sitten kun pyykinpesuun ryhdyttiin, sai siihen varata aikaa koko päivän, joskus jopa kaksi päivää. Vielä vanhalla paikalla ollessaan äiti kävi talvipakkasilla pyykillä järven rannalla vuokrattavassa pyykkituvassa, kun vesi omasta kaivosta loppui. Niistä ajoista minulla ei ole muuta tietoa kuin kuulopuheet, mutta kovaa työ varmasti oli.

Kun oma talo sitten valmistui, oli pyykinpesukin kaikilta osin helpompaa. Minulla on sellainen käsitys, että aluksi pyykkiä pestiin karjakeittiössä, jossa oli suuri muuripata veden lämmittämistä varten. Jossain vaiheessa rakennettiin erillinen sauna saunakamareineen, ja silloin pyykkääminen alkoi varmasti tuntua jo melkein juhlalta, vaikka se edelleen tapahtui käsipelillä pyykkilautaa apuna käyttäen. Isommista tytöistä alkoi kuitenkin olla jo apua pyykinpesussa, ja lopulta helpotti oikein kunnolla, kun meidän kaksosten syntymän aikoihin taloon hankittiin pulsaattoripesukone.

Pulsaattorikoneeseen laitetaan kuumaa vettä, likaiset vaatteet ja pesuainetta. Sitten vain kansi kiinni ja sähköjohto pistorasiaan. Ensimmäisissä pulsaattorikoneissa tuskin oli pesuohjelmia valittavaksi asti, mutta pesuaikaa saattoi pidentää tai lyhentää itse. Jos vaatteet kaipasit vain kevyttä pesua, ei muuta kuin tempaisi johdon irti pistorasiasta. Jos taas oli pestävänä oikein likaisia vaatteita, antoi pyykkäri koneen jyllätä niitä pidemmän aikaa.

Kun pyykki oli pesijänsä mielestä riittävän puhdasta, kone sammutettiin ja kansi avattiin. Likainen pesuvesi laskettiin johtoa myöten viemäriin. Pestyt vaatteet nostettiin koneesta ja niistä puristettiin likainen pesuvesi pois koneessa olevan mankelin avulla. Sitten puolikuiva riepu heitettiin ensimmäiseen huuhteluveteen.

Oli mahdollista tietysti myös huuhdella pyykit koneessa, mutta se vei aikaa, sillä uudet pyykit piti saada koneeseen pyörimään mahdollisimman nopeasti. Meillä huuhtelu tapahtui niin, että pyykkäri oli valmiiksi sekoittanut sopivaa huuhteluvettä ainakin kolmeen isoon korvoon. Kun pesty vaateriepu oli nostettu koneesta ja mankeloitu puolikuivaksi, se heitettiin ensimmäiseen korvoon huuhdeltavaksi.

Pyykkärin apulainen, jos hänellä sellainen oli, huuhteli rievun, puristi sen käsissään mahdollisimman kuivaksi ja heitti taas seuraavaan huuhteluveteen likoamaan. Näin toimittiin koko koneellisen kanssa. Välillä huuhteluvesiä vaihdettiin, jotta viimeinen vesi olisi aina ollut mahdollisimman puhdasta. Kun koko koneellinen oli huuhdeltu, olikin jo uuden koneellisen aika päästä huuhdeltavaksi.