En tiijä, onko tämä uskonasia vai mikä, mutta muutaman pillerin jäläkeen ei roppa tunnu läheskään niin kankealta ku aikasemmin. Polovet tuntuu taipuvan paremmin eikä selekäänkään juili niin pahasti ku ennen. Aamulla vasta alotin sen päälääkkeen syönnin, ku se pitää ottaa aina aamusella. Kaks taplettia huitasin helttaan ohojeen mukaan ja lisäks toinen roppi, jota otetaan aamun illon. Kunpa tosiaan saisin jotan apua itelleni. Käsi ei vielä oo reakoinu ainakaan siihen malliin, että ropeista ois siihen ollu apua, mutta puoskari puhuki eilen, että ensin katotaan selekä ja sitte keskitytään käteen. Sopiin mulle kyllä!

Kävin hakemassa vähä valuuttaa. En ottanu ku saan euron eestä ruplia. Ei Venäjällä varmaankaan, eikä ainakaan siellä päin Venättä mihin me mennään, taija olla palijo ostettavaa. Mutta kulttuurielämyksiä ootan. Niitä pitäs tältä matkalta saaha roppakaupalla. Ja nehän ei sinällään maksa mitään, vaan sisältyy jo maksettuun matkaan.

Ennätin syyäki, ennen ku lähen tästä koplittavaks. Söin sitä eilistä huttua. Hyvää oli. Lisäsks keitin lanttua, ku vihanneslokeroon oli pari lanttua jääny makaamaan. Emmää sitä kaikkia jaksanu yhellä kerralla syyvä. Laitan loput pakkaseen, niin on sitte mistä ottaa, ku seuraavan kerran teköö lanttua mieli. Ja senhän voi ny huitasta vaikka minkä muun ruuan sekaan, ku se on puoliks kypsää. En nimittäin keittäny lanttukuutioita aivan lölleröiks, vaan jätin ne pikkusen jurskeiks.

Mutta ny mun on mentävä. Kirijottelen taas ku ennätän!