Kärpänen lennähteli sinne tänne saadakseen jonkinlaisen kokonaiskuvan kuluneesta kaksiviikkoisesta. Suoralta pörinältäkin olisi se osannut sanoa, että kokonaissaldo ei päätä juuri huimaisi, videoita ja nettiosoitteita olisivat merkinnät pullollaan ja samojen kirjoittajien virtuaalikyniä olisi taas tälläkin erää tylsytetty. Mutta pelkkään ympäripyöreään huitaisuun ei kärpänen nytkään tyytynyt.

Tilastoihin nojasi sekin, ne kun tuntuivat pikkuyhteisöllekin kuin henki ja elämä olevan. Mutta tilastot sellaisinaan olivat kärpäsen mielestä tylsääkin tylsempää luettavaa. Hiukan täytyi niiden luiden ympärille yrittää koota lihaa: edes sen verran, ettei nahkan pelkkiä luita tarvinnut koossa pitää, vaan pikkuisen sai se tukea vaikka sitten vähän sitkeistä tai jopa kuivakkaista lihansäikeistä.

Pieni blogiyhteisö oli siis maan-, jopa maailmankuulu. Lukijoita oli siinä itsessään jo lähemmäs kuusikymmentä ja entä sitten ne, jotka ano- tai synonyymeinä sivuilla kurkistelivat harva se hetki. Ei muuta kuin lippuja laskemaan ja lukuja ynnäämään: kyllä siinä hommassa kohta epäuskoisimmallekin Tuomaalle valkenisi uteliaitten ja kiinnostuneitten paljous. Hyvä kun yhdelle sivulle enää mahtuivat!

Entä kirjoittajat sitten! Siinä vasta verraton joukko. Jos kirjoittajalistaa oli uskominen, oli pienen yhteisön palvelukseen ja alttarille peräti 40 kirjoittajaa pyhittänyt tuotoksensa. Se oli paljon se! Mutta missä sitten luurasivat, lymysivät ja kynttiläänsä vakan alle piilottelivat nuo 23, kun viimeisen kahden viikon aikana ainoastaan 17 heistä oli sanaisen arkkunsa avannut, ja näistä 17:stä neljä oli arkun saranoita kirskutellut ainoastaan yhden kerran.

Mutta onneksi loput olivat sitten niitä ”aktiivikirjoittajia”, jotka yhteen hiileen posket pullollaan puhaltamalla saivat kuin saivatkin kokonaissaldoksi 69 merkintää. Vuorokautta kohden jaettuna se kärpäsen matematiikan mukaan tekee noin viisi merkintää vuorokaudessa ja lähes saman verran kirjoittajaa kohden. (Mutta kärpänen on aina ollut huono matematiikassa, joten sille suotaneen anteeksi, jos se nyt jotenkin sohlasi numeroitten kanssa ja aivan väärää tietoa päästään lasetteli.)

Eihän se mikään huono tulos ole tuollaiselta joukolta: katseleepa asiaa nyt sitten kriittisin verkkosilmin tai ruusunpunaisin silmälasein. Ei huono, mutta ei kovin kehuttavakaan suhteutettuna siihen, kuinka vireänä ja elinvoimaisena yhteisö itseään mainostaa. Huomioon on otettava sekin seikka, että äänessä näkyivät eniten olleen taas muutamat harvat, lähes yhden käden sormin laskettavat blogistit.

Ja eihän se määrä mitään, vaan se laatu! Saattoihan sitä kärpäsen tapaan tyhjää pöristä ja toisten sanomisia ja tekemisiä arvostellen ja jopa pilkaten toistella oman sanomisen puutteessa ja siten saada merkintöjä miten paljon tahansa. Täällä ei sellaiseen sorruttu, ei sitten alkuunkaan, vaan painavaa ja tärkeää asiaa sisälsi jokainen postaus.

Toki oli jokaisen tarpeellista tietää, minä horoskooppimerkkinä sitä sitten seuraavassa elämässä pasteeraisi, tai mikä se jumalinen alku ja loppu nyt sitten olikaan. Lähes viikoksi sai postailun aihetta siitäkin, milloin maaginen, päätähuimaava katsojaluku saavutettaisiin ja kuka osuisi arvauksessaan lähimmäksi. Kaikenlainen pieni kisailu kun on niin mukavaa ja pitää ihmisen nuorena ja lapsenmielisenä.

Mutta se se vasta tärkeää oli, että saatiin kartoitettua, minkä ikäistä, kokoista, näköistä, eronnutta, karannutta, naitua, naimatonta, leskeä tai sinkkua pikkuyhteisö sisällään piti. Vielä tärkeämpi tieto oli kylläkin se, millaisen mielikuvan kukin toisista kirjoittajista oli luonut, ja oliko peräti ystävyystasolle mahdollista päästä täällä virtuaalimaailmassa. Ja entäpä sitten, kun jotkut ”ei toivotut henkilöt” kävivät lukemassa julkisesti esillä olevia kirjoituksia? Siinä sitä vasta pulmaa oli! Mitenhän sellainenkin saataisiin estettyä, kun ihan kommenteinkin mokomat häiritsivät!

Kun kaikkeen edellä mainittuun vielä lisää ne tavalliset videolataukset, nettiosoitteet, päiväkirjamaiset merkinnät, ohjeet, vihjeet ja muut päivänpolttavat aiheet, niin siinäpä sitä taas onkin kärpäsellä sulateltavaa. Kyllä tästä täytyy lennähtää katon rajaan vähän siipiään lepuuttamaan moisen urakoinnin jälkeen. Hyvä se on, ettei pikkuyhteisössä ihan mahdottomasti tapahdukaan. Pyörtyisihän sitä pikku hyönteinen vähintäänkin, jos vielä enemmän näin täyttä asiaa joutuisi läpi käymään…