Blogimerkintöjen aiheitten kirjo oli yhtä runsas kuin bloggaajienkin. Melko pian joukosta erottuivat ne, jotka osasivat kirjoittaa ja selvästi myös panostivat kirjoituksiinsa niin pituuden, asiasisällön kuin oikeinkirjoituksenkin puolesta. Vaikka missään ei ollut sanottu, mitä blogimerkinnän tulisi tai mitä se saisi sisältää, oli monen mielestä kuitenkin mielenkiintoisempaa lukea pohdiskelua, tositarinoita ja mielipiteitä kuin pelkkää päiväkirjamaista selostusta siitä, oliko tänään pessyt sinisiä vai punaisia mattoja ja miten kaalilaatikko kesän ensimmäisistä kaalista oli onnistunut.

Toki monentasoiset ja –mittaiset merkinnät kertoivat ainoastaan siitä, että joukkoon mahtui kirjoittajia äärestä laitaan, ja usein korostettiinkin, että kaikkien kukkien oli saatava rauhassa kukkia. Eihän mikään mahti maailmassa pakottanut avaamaan sellaista blogia, joka sai niskavillat nousemaan pystyyn tai verenpaineen kohoamaan huippulukemiin. Jokainen lukija sai aivan vapaasti valita, mitä luki, ja jokainen kirjoittaja vapaasti kirjoittaa, mitä halusi.

No, teoriassahan asia tietenkin oli näin, mutta joskus kommenteista suorastaan hyökyi lukijan kiivastus, närkästys, kateuskin ilman, että sitä oli edes yritetty mitenkään peitellä. Usein, oman kokemuksen mukaan, tällaiset purkaukset tulivat hiukan vanhemmilta miehiltä, joiden mieskuntoisuutta tai muita vastaavia ominaisuuksia oli uskaltanut omissa kirjoituksissaan epäillä ja kyseenalaistaa.

Myös se, että kertoi olevansa viriili, erotiikasta nauttiva ja seksuaalisesti aktiivinen, vaikkakin jo viidenkymmenen vuoden rajapyykin ohittanut nainen, oli kuin punainen vaate muutamille tosimiehille. Jotkut kyselivät tarkoitusperiä ja kehottivat pistäytymään kaalimaan laidalla.

Toiset ihmettelivät, miten se, että nainen kertoi seksuaalisista haluistaan ei saanut toisia naisia nousemaan takajaloilleen, kun miehen siihen ”syyllistyessä” hänet oitis leimattiin irstaaksi pukiksi. Ja yhdet kehottivat, suorastaan käskivät lopettamaan kirjoittelun heti paikalla ja heräämään pienen ihmisen pienistä päiväunista oikeaan elämään, jossa aurinko paistoi ja linnut laulelivat ja tietenkin ne kaiken maailman kukkaset kukkivat…